Kesät rautateillä!

Aattelin kirjottaa postauksen mun interrail-matkoista, '09, '10 ja '11. Viime kesänä ja sitä edellisenä kesänä olin kuukauden yksin reilaamassa ja ensimmäisellä kerralla osan ajasta siskon kanssa ja silloin muistaakseni vähän alle kolme viikkoa.

'11 Finnlines Helsinki->Rostock

Näistä kuvista alkoi kesän '11 reilireissu. Kaks päivää ennen reissua kävin ostamassa reililipun, seuraavana päivänä valmistuin ammattiin ja kolmantena päivänä sitä oltiinkin jo laivassa kohti Saksaa. Suunnitelmia reissun suhteen ei ollut, paitsi olin päättänyt mennä Kroatiaan, koska edellisillä kerroilla oon niin rakastunut siihen maahan. Matka Rostockiin piti muistaakseni kestää 35-37h, mutta matkan pituus piteni muutamalla tunnilla, koska laivalla sattui sairastapaus ja laiva joutui odottamaan helikopteria ja kiertelemään ympyrää merellä. Mulla EI ollut hyttiä laivalla, mut ei se oikeestaa kovin edes haitannut. Tutustuin kahteen mukavaan henkilöön ja sain ihan mukavasti ajan kulumaan heidän kanssaan. Ensimmäinen ilta kului mukavasti porealtaassa!! Siel tulikin sit vietettyy ehkä liiankin monta tuntia, mut onneks kannelle pääs aina mukavasti vilvottelee! Toisena päivänä suunnattiin laivan Buffetiin ja sain kun sainkin lasten hinnalla buffettini, n. 15e hinta ei tosiaan tuntunut miltään, kiitos mun 16-vuotiaille "kavereille"! Taisin näyttää yhtä nuorelta niiden vieressä. Buffetin jälkeen sitä alkoi jo odottelemaan seuraavaa aamua ja pääsyä Saksaan. Toinen ilta sujui rauhallisissa merkeissä ilman poreita ja nukkumaankin taisin mennä puolenyön aikoihin. Herättyäni alkoi jo näkyä maata ja tiesin, että pian alkaa elämäni paras reilireissu!

Rostockiin päästyäni kävelimme lähimmälle juna-asemalle, jolla odoteltinkiin pitkän aikaa junaa, yli tunnin. Mietittiin ihmeissämme, että miksei olla nähty vielä yhtäkään junaan, niin jotkut saksalaiset, jotka puhu tosi huonoa englantia tuli sanomaan ettei siinä nyt tänään kulje ollenkaan junia. Junamatka vaihtukin sitten bussiin. Bussimatka Rostock Hauptbanhoffille kesti melko kauan, mut voi olla, että oltiin vaan valittu hidas bussi. Keskustassa käytiin kaupassa ja syötiin eväitä ihanassa puistossa. Sade kuitenkin yllätti meiät ja kiivettiin jonkun mäen päälle ja yritettiin pysyä kuivana puun alla. Kastuttiin kaikki aika totaalisesti ja lähettiin hetikun sade edes vähän hellitti ni kohti asemaa takasin. Siellä etin itelleni junat illaks, koska Rostockissa ei löydetty vapaita hostelleja. Kulutin siis vain yhen päivän Rostockissa. Illalla lähin kohti Munchenia ja aamulla siellä sit oltiinkin perillä.

Oon ollut Munchenissa ennenkin ni siks siellä kulkeminen tuntui ihan suhthelpolta, koska muisti jo joitain paikkoja. Aamulla kävelin ihanassa auringonpaisteessa pitkin katuja ja ennen puoltapäivää istahdin yhelle aukiolle kuuntelemaan ja katselemaan kirkontornista tulevaa musiikkia ja pyöriviä nukkeja. Eipä kauaa tarvinu yksin istua, kunnes tutustuin tohon poikaan joka on tossa vasemmalla. Hän oli tosi mukava ja esitteli mulle Munchenia ja jopa antoi mahdollisuuden nukkua hänen hotellihuoneessaan, mikäli en löydä vapaita hostelleja. Päätin kuitenkin tarttua heti tilaisuuteen, ja seuraavan yön nukuinkin hotellissa. Mukava, luotettava ja asiallinen poika oli! Illalla käytiin intialaisessa ravintolassa syömässä ja syönnin jälkeen ihasteltiin kauniita tähtiä taivaalla. Iltakävely oli ihan mahtava tapa päättää päivä Munchenissa. Seuraavan päivän suunnitelmanani oli suunnata niin nopeasti kuin mahdollista niin Kroatian aurinkoon. Kroatiaan matka taittui Itävallan ja Slovenian läpi ilman kummempia pysähdyksiä. Kroatian Splitistä otin lautan Brac-nimiselle saarelle Bolin "kylään".

Saavuttuani Boliin löysin itselleni aivan ihanan leirintäalueen, jolle pystytin telttani. Alue oli pieni, kotoisa, viihtyisä ja sijaitsi sopivan matkan, kavelymatkan, päässä "keskustasta" ja ihanasta Zlatni Rat-rannasta. Vessat ja suihkut olivat perheen talon alakerrassa, ja todella siistit ja hienot! Leirintäalue oli siis omakotitalon pihalla, ja alueen omistajat siis asuivat kyseisessä talossa ihanan koiransa kanssa. Bolissa vietin yhteensä viisi päivää ja suurin osa ajasta kului rannalla ja kiertelemällä ihania pikkukatuja ja rantakatua pitkin. Uusiin ihmisiin tutustuminen jäi, mutta sain ajan kulumaan yksin todella hyvin. Kroatia on yksi mun lempparimaista, syitä siihen en osaa tarkalleen sanoa, mutta veden kirkkaus ja luonto tekevät ainakin minuun vaikutuksen! Viimeisenä iltana menin aikasin nukkumaan, koska aamulla piti herätä todella aikasin lähtevään lauttaan takaisin Splittiin. Unenpöppörössä aamulla purin telttani, keräsin vaatteet pyykkinarulta ja pakkasin rinkkani. Rinkka selkään ja eikun menoks taas. Splitissä vietin vielä muutamia tunteja muistaakseni ja iltapäivällä pääsinkin jo junaan kohti Zagrebia. Zagrebiin päästyäni myöhään illalla mulla ei ollut mitään hajua mihin seuraavaksi haluan. Katselin lähtevien junien taulua, ja löysin junan Budapestiin! Koska ajatus Budapestiin lähtemisestä tuntui hyvältä, päätin, että NO MIKÄ ETTEI! Junamatkani Unkariin oli alkanut.

Matka Budapestiin kesti todella kauan eikä junassa todellakaan ollut kehumista. Perille kuitenkin päästiin ja yksi uusi maa taas muiden maiden sekaan. Budapestissä ensimmäisenä tavoitteena oli löytää hostelli. Kiertelin muutamia hostelleja, mutta mieluinen ja ei täynnä oleva hostelli löytyi parin tunnin sisällä. Hostellikseni valitsin melko edullisen Marco Polo Top Hostellin. Hostelli sijaitsi lähellä kaikkea. Kävelymatka juna-asemalle, kauppoihin ja Tonavalle. Huoneeni oli dormi, jossa oli sängyt muistaakseni 10:lle tai 12:sta henkilölle ja jokaiselle oli oma iso lukittava vaatekaappi. Hostellissa oli myös ilmainen WLAN, jota tuli muutaman kerran katsottua suunnitellessani seuraavia junamatkoja. Vietin neljä päivää Budapestissä, jonka aikana rakastuin täysin maahan. Kohteliaita ihmisiä, edullinen hintataso ja kauniita rakennuksia! Uusia tuttavuuksiakin löysin. Yhden päivän kiertelin Oklahomasta kotoisin olevan mukavan pojan/miehen kanssa nähtävyyksiä. Viimeisenä iltana, kun tulin hostellille ja hain respasta avaimeni, "virkailija" sanoi, että mulle ois kirje siellä. Olo oli mahtava ja hymyilytti, kuka mulle nyt kirjettä antais? Menin huoneeseen ja hymyillen luin kirjeen. Se oli siltä pojalta/mieheltä, ja siinä luki "Anne Marie, It was great to meet you. I hope the rest of your trip goes well. Good luck with your sunburn. If you'd like to stay in touch, my email is ............... Take care and have fun! -Trevor-". Illalla tein vielä raikkaat salaatit seuraavan päivän junamatkoja ajatellen. Mukava viimeinen ilta. Aamulla ennen lähtöäni herättyäni huomasin, että huoneeni on kokonaan tyhjä, kaikki mukavat dormi"kaverit" olivat lähteneet. Kävelin huoneemme vessaan ja siellä lojui 50€:n seteli lattialla. Poimin sen maasta ja pistin sen lompakkoon. Huono omatunto jäi vaivaamaan, mutta koska huoneeni oli tyhjä ei setelille olisi enää varmasti kaipaavaa löytynyt. Pakkasin tavarat, hyvästelin huoneen ja rinkka taas selkään ja kohti uusia seikkailuja. Alkuperäisenä ideanani oli lähteä Sofiaan, mutta junamatka sinne olisi kestänyt todella kauan ja makuuvaunu oli aivan liian kallis päädyin hylkäämään idean. Taaskaan ei ollut hajua minne tieni/raiteeni vie. Paikaksi kuitenkin valikoitui iki-ihana Itävalta, Bodenjärven rannalla sijaitseva Bregenzin kaupunki.  

Aamulla saavuin Bregenziin. Paikka vaikutti pieneltä ja rauhalliselta. Kävelin ympäriinsä, kiertein paikkoja ja mietin jäänkö tänne vai jatkanko matkaa. Paikka kuitenkin vaikutti ihanalta rauhallisuuden takia Budapestin ihmislaumojen ja liikenteen jälkeen. Päätin jäädä Bregenziin. Leirintäalue löytyi 1-2 kilometrin päästä keskustasta eikä hinta huimannut päätä. Alueella oli käytössä ilmainen pyykinpesukone ja siistit vessat ja suihkut. Hevostalli ja aitauskin olivat. Pystytin telttani pehmeälle nurmelle ja sidoin telttanaruista itselleni pyykkinarut. Bregenzissä hienoja nähtävyyksiä oli muun muassa järveen rakennettu ulkoilmateatteri, yllä leijailevat ilmalaivat ja Pfänderbahn (köysirata) 1064 metrin korkeuteen. Itse en Pfäderbahnia päässyt kokeilemaan, mutta hienolta se kuitenkin näytti. Päiväni kuluivat mukavasti kierrellen kaupungilla, jossa juuri niinä päivinä olivat aivan ihanat markkinat aina illan tullen. Pieni kaupunki oli täyttynyt tivolilaittista, herkku- ja myyntikojuista ja livemusiikkiakin pääsi kuuntelemaan. Maistelin itävaltalaisia herkkuja ja taisi tulla ostettua pehmeitä ja tuoreita nallekarkkejakin. Illalla myöhään palasin aina takaisin leirintäalueelle. Ensimmäisenä yönä satoi kaatamalla, ja telttani lainehti vedestä ja makuupussini oli aivan litimärkä. Edes sateinen keli ei saanut minua lähtemään jatkaa matkaa. Aamuisin aina herättyäni oli ihana nousta, kun muut alueella olevat henkilöt toivottivat hyvää huomenta saksaksi ja hymyilivät kauniisti. Ihmisten ystävällisyys sai minut Saksassa tuntemaan itseni erittäin tervetulleeksi. Yhtenä päivänä hevostallin pitäjä tuli kysymään minua hevosajelulle. Mietin aluksi, että mitä ihmettä, voiko näin ystävällisiä ihmisiä edes ollakkaan! Otettiin heppa ja lähdettiin kiertämään noin tunnin mittainen lenkki läheisillä alueilla. Autoteillä ajaminen oli ihanaa, sain aina näyttää takana tuleville autoille mihin suuntään käännytään. Rauhallisen ja samalla myöskin vauhdikkaan reissun jälkeen olo rentoutunut olo. Haikein tunnelmin jätin Bregenzin kuitenkin neljän päivän oleskelun jälkeen ja matkani jatkui lyhyellä junamatkalla Sveitsin Zurichiin.

Zurichissa vietin vain muutamia tunteja myöhäisen saapumisen ja hintatason vuoksi. Nämä kuvat kuitenkin puhukoot puoleestaan, todella kaunis kaupunki läheisine vuoristoineen. Kadut olivat täynnä kalliiden merkkien kauppoja ja pienet kujat ja kadut olivat iltamyöhään asti ihmisten suosiossa. Elintaso näytti todella korkealta. Ei ollut nuhjuisiin ja vanhoihin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä eikä kerjääjiä näkynyt yhtään. Limmat-joen ympärillä sijaitsevien ravintoloiden kauniit valot tekivät joesta todella kauniin näköisen. Matkani jatkui kuitenkin puolen yön aikoihin etelemmäksi Sveitsiin. 

Tässä nukuin seuraavan yöni. Aseman nimeä en muista, mutta tämä sijaitsi parin tunnin junamatkan päässä Zurichista. Nukkumapaikkanani toimi juna-aseman kaukaisin nurkka, jonne ihmisten oli vaikea nähdä tullessaan junasta yläpuolella oleville laitureille ja sieltä edelleen tänne alas, josta oli siis kulku ulos asemalta. Toinenkin syy valitsemaani nukkumapaikkaan oli se, että aivan vieressäni oli pistorasia, sain siis ladattua puhelimeni täällä. Sullouduin makuupussiini kameralaukkuni kanssa ja nukuin rinkka tyynynäni aamuyöhön asti jolloin jatkoin matkaani eteenpäin. Tiedossani oli upeita maisemia ja yksi elämäni upeimmista kokemuksista!

Tästä oon sanaton. Tää kokemus, ei sitä vaan voi sanoin kuvailla. Lumisia vuorenhuippuja, vanhoja tervattuja puisia juna-asemia, pitkiä tunneleita, huikeita siltoja ja upea Lago Bianco. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Italian Tiranosta matkani jatkui Milanon kautta Bolognaan.

Lainaus Wikipediasta "Bernina Express on sveitsiläinen junareitti, joka kulkee Alpeilla Churista, Davosista ja St. Moritzista Italian Tiranoon. Reitin toteuttaa Graubundenin kantonin rautatieyhtiö Rhätishe Bahn (RhB). Suuri osa reitistä on Unescon maailamnperistökohdetta, joka koostuu RhB:n Albulan ja Berninan rautateistä. Bernina Expressin pisin reitti (Chur-Tirano) on 145 kilometriä pitkä. "Pikajuna" kulkee reitin 4 tunnissa. Reitti on kapearaiteinen (1000mm). Reitin korkein kohta on Ospizio Berninassa (2.253 metriä). Reitillä on 55 tunnelia, joista pisin on Albula-tunneli. Bernina Expressin reitti on ollut käytössä vuodesta 1910. Reittiä ajetaan vuoden ympäri."

Bolognaan saavuin myöhään illalla, vähän ennen puolta yötä. Nukkumapaikasta ei ollut tietoakaan, ja muutamien kyselyjen jälkeen selivisi ettei lähellä Bolognan keskustaa ole hostelleja. Ahdisti, kun ei tiennyt mitään paikkaa minne voi mennä. Kävin kysymässä kolmelta nuorelta mieheltä, että tietävätkö he mitään edullista paikkaa yöpyä täällä. Jonkun paikan tiesivät, mutta suuntavaisto ei vienyt meitä oikeaan suuntaan. Kävelin poikien kanssa varmaan vähän alle tunnin kunnes he kysyivät kahdelta ohikulkeneelta tytöltä, että tietävätkö he mitään paikkaa. Tytöt eivät tietäneet, mutta toinen tytöistä tarjoutui majoittamaan minut ilmaiseksi luokseen. Lähdettiin kävelemään hänen luokseen, koska kello oli jo paljon. Matkan varrella toinen tytöistä jatkoi matkaa omaan kotiinsa. "Kotiin" päästyämme tyttö laittoi minulle pedin, patjan lattialle ja sänkyvaatteet kuntoon ja kysyi vielä tarvitsenko jotain syötävää. Hän vielä huomatti ennen nukkumaan menoani, että hänen asunnossaan on torakoita, mutta älä niitä pelkää. No vähän "peloissani" asettauduin patjalle puhtaalta tuoksuvien lakanoiden väliin. Totesin ettei näy torakoita ja suljin silmäni. Aamulla herätyskello soitti tytön luennolle, mutta ennen lähtöään hän sanoi, että saan kyllä jäädä vielä, jos haluan. Haluisin matkan kuitenkin jatkuvan ja otin pikaisen kylmän suihkun ja kävin koneella. Tyttö antoi vielä ennen lähtöämme kartan, jossa näkyi kaikki nähtävyydet. Nähtävyydet kierrettyäni matkani jatkui Italian Venetsian ja Itävallan Villachin kautta takaisin Kroatian Zagrebiin.

Otin Zagrebista yöjunan Splittiin. Junassa mun kanssa samassa "hytissä" oli kaks skotlantilaista tyttöä ja kanadalainen poika. Matka sujui mahtavasti, naurettiin sikana ja puhuttiin tyhmiä juttuja. Mentiin nukkuu toooosi myöhään ja aamulla herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen ja ihaniin maisemiin. Splitissä vietin aikaani kanadalaisen pojan kanssa muutamia tunteja kierrellen ja kaarrellen, välillä oltiin myös skottien kanssa. Rannalla kuvailtiin rapuja ja merisiilejä. Torilla tuoksui/haisi kalmarit ja kalat aamun ensimmäisinä tunteina. Oli vapautunu olo, kun sai taas pitkästä aikaa olla ilman, että oli rinkka selässä. Sain pitää mun rinkkaa tän kanadalaisen pojan hostellihuoneessa koko päivän. Iltapäivän/illan tultua hyvästelin mukavat uudet tuttavuuteni ja otin lautan Korcula-nimiselle saarelle, jossa oon ollut ennenkin. 

Korculaan saavuin illalla kymmenen jälkeen. Tallustelin parin kilometrin päähän leirintäaluelle ja etsin parhaimman paikan sieltä ja pystytin telttani. Oloni oli väsynyt eikä kauaakaan mennyt kunnes olin jo unessa. Aamulla heräsin leirintäaluetarkistukseen ja luovutin passini "virkailijalle". Puin vaatteet päälle ja lähdin hakemaan respasta numeroa telttani kylkeen. Ensimmäisenä tai toisena päivänä jouduin kuitenkin vaihtamaan telttapaikkaani, koska kusiaiset oli vallannu täysin mun teltan. Kiiruhdin respaan, kerroin tilanteen ja sain vaihdettua telttani ihan unelmapaikkaan. Teltta-aluettani ympäröi tiheä kasvillisuus eikä telttaani edes pystynyt näkemään muuten kuin sisääntuloaukosta. Korculassa vietin yhteensä kahdeksan päivää, jonka aikana päiviini kuului paljon uimista, kävelyä ja elämästä nauttimista. Yritin jopa pelastaa hengen sinä aikana. Olin menossa yhtenä päivänä takaisin leirintäalueelle, kun näin tän säälittävän ja kärsivän näkösen pulun liikkumattomana kuumassa aurinkoisessa paikassa. Kaadoin vesipulloni korkkiin vettä ja annoin sen pulun eteen. kastelin myös alustaa vähän, jotta toi pulu ois vähän virkistyny. Välillä pulu ravisti päätään tuskaisen näköisenä eikä tajunnut yhtään mitään vedestä. Seuraavana päivänä pulu oli kadonnut, ja samoin "vesikippo". RIP pulu : /

Rakastan tätä kaunista, rauhallista, viihtyisää ja pientä kylää. Olin täällä ensimmäisen kerran '10. Korculasta jatkoin nopealla tempolla kohti koti Suomea, olinhan kuitenkin tässä vaiheessa ollut reissussa jo pari päivää vaille kuukauden. 

Viking Line Stockholm-Helsinki

                                                                                Tähän kuvaan on hyvä lopettaa tää postaus.