Olen aina pitänyt leipomisesta. Jo lapsena, ala-asteikäisenä, olin innokas leipoja. Käsissäni syntyi niin leivät, korvapuustit kuin kääretortutkin. Myös täytekakut halusin tehdä aina alusta alkaen itse. Erityisesti koristelu tuotti suurta mielihyvää. Jos lopputulos ei heti mielyttänyt silmää, korjasin teostani niin kauan, että se näytti hyvältä.
Siinä samassa tykkäsin kokata aina kaikkea suolaisesta makeaan.
Eilen tekaisin isovanhemmillani hedelmäisen myslileivän. Kaivelin kaapeista kaikkea mahdollista aina myslistä erilaisiin jauhoihin leseisiin. Taikinasta tuli todella kimmoisa ja onnistunut. Valmis lopputulos löi minut ällikällä. Leivästä tuli mehevä, helposti leikattava ja upea ulkonäöltään. Isosta leivästä kului useampi iso siivu isovanhempieni ja äitini iltapalan yhteydessä. Onnistunut leipomus siis!
Lapsuuden leipomusinto ei ole kadonnut vuosien varrella minnekkään - päinvastoin, se on vain vahvistunut!
Ihanaa keskiviikon jatkoa! ♥
Saisko jotain suuntaa antavaa reseptiä? Näyttää niin hyvältä, näin myslirakastajan silmin!
VastaaPoista