Kahdentoista aikoihin aloin valmistautua päivän lumikenkäilyretkeä varten. Kävin suihkussa, etsin sopivat vaatteet ja pakkasin repun. Koska tiedossa oli melko pitkä reissu, otin mukaan myös eväät, joihin kuului raakapatukka, taateleita, porkkanoita, itsetehtyjä crackereita ja pähkinöitä vettä unohtamatta. Yhdeltä astuin ovestani ulos reppu selässä ja lumikenkälaukku olallani. Retki alkakoon!
Ensimmäisen puoli tuntia kiipeilin lähikallioilla, joille on matkaa kotootani vain parisataa metriä. Lumikengät on siitä mahtava kapine, että niissä on piikit pohjassa, joiden avulla pito lumessa on erittäinkin hyvä. Toki myös tekniikalla ja lumityypillä on osansa. Rinnettä voi kiivetä käyttämällä varpaiden kohdalla pohjassa olevia alumiinipiikkejä tai etenemällä sivusuunnassa. Hyppiminen on myös kivaa, mutta siinä pätee vähän sama sääntö kuin kesällä veteen hypätessä. Ikinä ei voi tietää mitä lumen alta tai veden pohjasta paljastuu, joten varovaisuus ennen kaikkea.
Metsässä kiertelyn jälkeen olin ollut retkelläni yhteensä jo kolmisen tuntia, joten kotimatka sai alkaa. Edelleen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kävelyn ohella sai nauttia auringosta. Ennen paluuta kotiini kiipeilin vielä hetken kallioilla ja samalla bongasin kaksi käpytikkaa ja upean linnunjäljen lumen pinnassa. Söin myös evääni auringon sulattamalla kalliolla maisemia ihaillen. Kotiin saavuin hieman reilun neljän tunnin retken jälkeen hyvillä mielin.
Päivä alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa, joten toivottelen teille kaikille oikein hyvää yötä ja alkavaa viikkoa! :)
Oi miten ihania noi tikat. :)
VastaaPoistaLumikenkäilyä ois itekin kiva päästä joskus kokeilemaan. Ostitko sä nyt noi omaks vai onko lainassa jostain? =)
Ihan omat on, äitiltä, mummilta ja vaarilta yhteinen snttärilahja :) Sullekkin on tiedossa jokin lahja, tosin en kyllä tiedä milloin. :)
Poista