sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Toivepostaus vegaaniudestani

Synnyin 22 vuotta sitten perheeseen, jossa oli koiria. Opin rakastamaan eläimiä pienestä pitäen eikä elämäni aikana ole ollut eläimetöntä hetkeä ennen muuttaessani yksin asumaan kolmisen vuotta sitten. Vuosien varrella meillä on ollut kissoja, kaneja, hamstereita ja koiria. Lapsena vietin monena kesänä aikaa kahdella eri maatilalla, joissa oli koiria, kissoja, nautoja ja lehmiä. Kun uusi vasikka syntyi, emon annettiin nuolla vasikka, jonka jälkeen pienokaisen silmät sidottiin huivilla ja vietiin pulkalla omaan karsinaan kasvamaan. Emo menetti kauan kantamansa vasikan ja vasikka emon. Maidonkorvike hoiti vasikan maidontarpeen ja emon maito meni meijeriin ihmisten kalsiumin tarpeen tyydyttämiseksi. Alakoululaisena sain myös ensimmäisen oman lemmikkini, hamsterin. Muistan kuinka sain monesti herätä yöllä siihen, että Tarzan, palleroni nimi, pureskeli kaltereita ja ilmeisimmin toivoi pääsevänsä vapauteen. Tarzanin kuoltua hankin vielä kaksi hamsteria.

Siskoni muutettua pois kotoa seitsemän vuotta sitten muistan kuinka aloimme äitini kanssa syödä melko vähän lihaa. Suurinta herkkuamme oli SantaMarian Veggie Masala, joka sisälsi muun muassa punaisia linssejä ja chiliä. Joskus ostimme luomulihaa, mutta arvokkuutensa takia harvoin. En enää kaivannut lihaa ja eettisyyskin alkoi kiinnostaa enemmän. Ikinä en ollut ollut kalan tai muidenkaan merenelävien ystävä, mutta äidin kanssa lautasiltamme alkoi joskus löytyä marinoituja katkarapuja. Se tuntui paremmalta vaihtoehdolta verrattuna lihaan. Kotonamme ei myöskään maitoa ollut koskaan, koska meille se ei vain maistunut. Jogurttia kylläkin meni ja rahkaakin jonkin verran. Kesällä 2007 sain maistettavakseni silloisen poikaystäväni isän ampumaa hanhea. Pitkin hampain ja kohteliaisuudesta suostuin ottamaan palan lihaa. Viimeiseksi kerraksi kyllä jäi, kun hampaani osui hauliin. Seuraavana aamuna olin salaa iloinen, kun pakastin oli jäänyt auki ja monia kiloja lihaa oli sulanut.

Aloittaessani ammattikoulun viitisen vuotta sitten syksyllä ruokavaliooni ei enää kuulunut liha. Poikkeuksia kyllä sattui silloin tällöin. Ensimmäisellä Interrailillani 18-vuotiaana kävimme siskoni kanssa ravintolassa syömässä ja annokseni sisälsi pihvin. Samalla reissulla muistan myös syöneeni nuotiolla paistetun makkaran ja kanakebabia. Vieläkin ihmettelen mikä sai minut valitsemaan liha-annoksen. Sen kesän jälkeen en muista syöneeni enää lihaa ollenkaan.


Kun muutin 2010 alkuvuodesta yksin asumaan toiselle paikkakunnalle, ruokavalioni muuttui entisestään. Aloin välttää liivatetta, kananmunaa, hunajaa ja maitoa sisältäviä tuotteita. Mitään täyskieltoa en itselle tehnyt, mutta valitsin ruokani mahdollisuuksien mukaan ilman eläinperäisiä ainesosia. Karkki oli minulle se suurin asia, jolle sanoin ei liivatteen takia. Tuntui pahalta syödä jotain makeaa, joka kuitenkin todellisuudessa sisälsi sian tai naudan nahoista, luista, jänteistä ja suolista tehtyä kiinteä ainetta, joka saa makeisen hyytymään. Ainesosaluetteloita aloin lukea koko ajan enemmän ja enemmän. Painoin mieleeni E-koodeja, jotka olivat eläinperäisiä ja etsin kasviperäisiä vaihtoehtoja niille.

Suurin muutos kuitenkin tapahtui katsottuani erään videon tehotuotannosta ja teurastuksesta puolisentoista vuotta sitten. Kyseessä oli täysin aito video, jota ei oltu muokattu millään tavalla. Video sai minut heräämään. Päätös vegaaniudesta syntyi sillä samalla sekunnilla, kun video oli ohi. Vaikka se oli karmeaa katsottavaa, sain kuin sainkin sen katsottua alusta loppuun. Olin ylpeä suorituksestani ja samalla iloinen siitä, että siitä hetkestä lähtien olen omalta osaltani säästänyt usean eläimen kärsimyksen. Haluaisin mielelläni linkata tämän videon teille, mutta säästääkseni teidät kärsimykseltä jätän sen väliin.

Ihminen on eläinlajeista ainoa, joka kykenee helposti valitsemaan ruokavalionsa ja kehittyvien tutkimusmenetelmien ansiosta kasvisruoan terveyshyödyt tulevat koko ajan enemmän tietoisuuteen. Ennen luultiin, että ainoa tapa saada ihmisen kehitykselle tärkeitä valkuaisaineita eli proteiineja oli syödä lihaa. Nykypäivänä vaihtoehtoja on kuitenkin lukuisia. Vegetaristin ja vegaanin on kuitenkin syytä huolehtia siitä, että ruokavalio on tarpeeksi monipuolinen eikä vitamiini- tai kivennäisainevajeita synny. Oma olo lienee kuitenkin paras mittari ja keho osaa kyllä kertoa milloin jokin asia on pielessä ja milloin on saatava jotain lisää.

Muutos on aina pitkä taival, mutta pienikin muutos saa aikaan pitkällä aikavälillä jotain suurempaa. Miksipä et siis miettisi ruokavaliosi eettisyyttä tai muuttaisi sitä vähitellen parempaan suuntaan?

17 kommenttia:

  1. Tää oli tosi hyvä! Voit tehä lisää tälläsiä elämäntarina/mielipide postauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kirjoitus:)
      Lihansyönti sinällään ei oo mulle periaatteessa ongelma,ongelmaksi sen tekee tapa jolla liha tuotetaan,eläimet lähtökohtaisesti kärsivät AINA nykyisenlaisessa tuotannossa,oli se sitten luomua tai ei.Omalla kohdallani olen yrittänyt joskus hieman kotitarpeiksi kalastaa,mutta sekin on ikävää...tappaminen on epämiellyttävää,siitä tulee paha mieli..
      Vegaanina eläminen ei ole mikään päätös,se vain on sellainen prosessi ,joka itsestään etenee,kun tietoisuus lisääntyy
      nim. "Tieto lisää tuskaa"

      Poista
  2. Eettisistä syistä itsekin välttelen lihaa, mutta en ole jättänyt maitotuotteita ja kananmunia pois (niissä suosin luomua sekä vapaan kanan munia), enkä oikein usko, että pystyn niitä ihan vielä jättämäänkään! Syön lihaa silloin tällöin, esim. kylässä, jos ei muuta ruokaa ole tarjolla, koska en halua tehdä syömisistäni ongelmaa muille. Pidän tärkeämpänä sitä, etten itse osta lihaa, mutta totta kai yritän välttää sitä muidenkin tarjoamana, jos siihen on mahdollisuus.

    Viime kuun lopussa olleella Marokon reissulla söimme hiukan kanaa ja lampaanlihaa, koska Marokossa ei ole kasvissyöjiä ja sen vuoksi siellä on äärimmäisen hankalaa syödä monipuolisesti kasvissyöjänä. Toisaalta siellä lihateollisuuskin on täysin erilainen; kanat saavat olla vapaina pihalla, vuohet, lampaat ja lehmät laiduntavat paimenten kanssa vapaina vuoristossa yms. Siellä ruokaeläimiä kohdellaan hyvin, toisin kun täällä!

    Vielä vajaa vuosi sitten ajattelin, että on ihan ok syödä kanaa, että se ei kärsisi niin paljon kuin possu ja lehmä, mutta sitten näin myöskin erään videon, missä näytettiin miten kanat kärsivät ja siinä paikassa päätin, etten osta enää yhtääkään kanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tossa tekstissä mainitsenkin, niin muutos ei koskaan tapahdu nopeasti eikä oma ruokavalionikaan muuttunut hetkessä, paitsi vegetaristista vegaaniksi. Tiedän sen, että tulen olemaan loppuelämäni vegaani vaikka eläinten kohtelussa tapahtuisi isokin muutos. Olen vakaasti sitä mieltä, että eläinten tulee saada elää ja olla luonnollisessa ympäristössä ilman häkkejä tai aitauksia. Riistaa en myöskään syö vaikka eläin onkin elänyt vapaana, koska ihminen riistää siltä hengen vaikka tarjolla on lukemattomia kasvivaihtoehtoja lihan tilalle.

      Poista
  3. Itse olen ollut nyt 10 vuotta kasvissyöjä, eli 23 vuotiaasta asti. Silloin olin jo jonkin aikaa aavistellut, että elämäni tulisi menemään tuohon suuntaan, mutta itse päätös tapahtui salamannopeasti. Näin videon jossa mm. pieniä viattomia, suloisia kananpoikia tepasteli liukuhihnalla, kohti jotain suppiloa jota pitkin ne vierivät alas, ties minne. Jo tämä oli silloin minulle aivan liian rankkaa, julmaa ja käsittämätöntä(saatikka että olisin teurastusta nähnyt). Lihansyönti loppui kuin seinään. Voisi siis kai sanoa, että olen myötätuntoisista syistä kasvissyöjä. En halua, että eläimet kärsivät ihmisten takia.

    Osan tästä 10 vuoden ajasta olen ollut myös vegaani, mutta jossain vaiheessa se jäi pois liian hankalana. Silti edelleen käytän aika vähän maitotuotteita tai kananmunia omassa ruoanlaitossani. Viime syksynä soija jäi ruokavaliostani pois kun vihdoin päätin selvittää huhuja sen sisältämästä estrogeenitasosta. Näin miehenä friikkasin aika paljon siitä kuinka paljon estrogeenia soijassa onkaan. Ilmankos nykyisin ei enää seiso samalla tavalla kuin nuorempana, kun on tullut 10 vuotta vedettyä 'e-pillereitä'. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nugettien teko on kyllä aivan hirveetä, siinähän ne pikkuset jauhetaan kai kokonaisaisina. Suppilosta tulee sitten valmista massaa. :( Ihminen on kyllä eläinlajeista julmin, ehdottomasti.

      Poista
    2. jep.
      Mutta onneksi ihmishenki pystyy parhaillaan nousemaan myös aivan käsittämättömiin korkeuksiin!

      Vegaaniuskin on monella tapaa uhraus... moni lihansyöjä ei ymmärrä miksi kasvissyöjä luopuu vaikka siitä nautinnosta, jonka joku pihvin syöminen voi tuoda. Mutta se mitä he eivät vielä ymmärrä on se, että se on uhraus. Alempi uhrataan korkeamman totuuden ja hyvän nimessä. Ja vegaanius on vielä suurempi uhraus. Tietynlainen miellyttävä unessakävely ja lauman mukana käyskentely uhrataan ja tilalle tulee se, että on hereillä omissa valinnoissaan, on valppaana, on tietoinen.

      Poista
    3. Hyvin kirjoitettu. Itse koen, että en todellakaan jää mistään paitsi vegaanina. En kaipaa lihaa millään muotoa eikä se varmasti tule enää ikinä kuulumaan ruokavaliooni. Ennemmin koen, että monet sekasyöjät jäävät paitsi erittäin herkullisista kasvisruoista. Jonain päivänä toivoisin voivani toteuttaa suurimman unelmani, sen, että pääsisin perustamaan oman vegaaniravintolan, jonka avulla todistaisin ihmisille, että kasvisruoka todellakin kilpailee kovatasoisesti liharuoan kanssa. Saisin ihmiset ajattelemaan eettisemmin ja samalla oppimaan hyödyntämään kasvikunnan tuotteita monella tapaa.

      Poista
    4. Toivon, että unelmasi täyttyvät! Sinulla ainakin on intoa ja ymmärrystä, tietoa ja osaamista ruoanlaitosta, älyä ja sydäntäkin. Ja siinä missä edellisen sukupolven vegaanit olivat lähinnä likaisia, huonosti organisoituneita rastapäähippejä(ei millään pahalla), niin seuraava sukupolvi on jo älykkäämpi, siistimpi etc. Sinäkin olet tuollainen nätti, tyylikkästi pukeutuva neitonen, varmasti varteenotettavampi kuin moni edeltäjäsi! ;)

      Poista
    5. Pitää vaan jaksaa luottaa omiin kykyihin! Intoa ainakin on riittämiin. :))

      Poista
    6. Leffamies,ja miksei muutkin tuosta soijasta ja sen estrogeenitasosta huolestuneet, niin Vegetukusta saa Vegetukun omaa nimeä kantavia (suomalaisia) soijahommeleita. Lisäksi ainakin meidän mielestä lyö maussa selvästä kaupan vastaavat ja maustaminen on helpompaa, kun soijan maku on niin mieto. Ihan huippu tavaraa siis! http://vegetukku.fi/tuotteet.html?id=3/&p=2

      Poista
    7. Kiitos tiedosta vaikkei varsinaisesti minulle ollutkaan osoitettu! :)

      Poista
  4. tosi hyvä postaus! :)
    haluisin viel kysyy:
    1. Onko kylässä/juhlissa vegaaneille syötävää (monessahan leivoksessa kun on kananmunaa, maitoa yms.)?
    2. Entäs onko yleisesti ravintoloissa tilattavissa vegaaniruokaa?
    Kiitti, jos vastaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin tossa uudemmassa postauksessa noihin kysemyksiin eli lueppas se! :)

      Poista
  5. Uteliaisuus heräsi siitä videosta. Voitko laittaa vaikka tänne sen videon ja eteen varotuskylttejä että vain ne jotka pystyy katsomaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koe järkeväksi sen tänne laittamista.

      Poista