Seison keskellä metsää
ajatukset eivät kulje
satunnainen lintujen laulu pysäyttää mut
kuuntelen
oi, kumpa osaisinkaan lentää
lentäisin pois, kauas pois,
lintujen tavoin,
sinne missä kaikki olisi paremmin.
Kaivaisin taas hymyn huulille
sen aidon hymyn, jonka olen kadottanut
sen, jonka olette tottuneet näkemään
näyttäisin onneni
oppisin taas elämään
olisin se sama vanha Anne,
elämäniloinen ja säteilevä.
Vielä mä tieni löydän
raivaan sen vaikka väkisin
ennemmin tai myöhemmin
kyllä elämä vielä voittaa
mä lupaan sen.
Olet rakas, tiedäthän sen. ♡♥
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei Nanne, olen uusi lukija ja katsoin aikaisemmin ensiksi vähän hämmentyneenä tätä postaustasi. Tutustuin nyt tarkemmin blogiisi, huikeita kuvia, herkullisia juttuja, tärkeitä pointteja. Uskon, että olet jo sillä oikealla tiellä.
VastaaPoistawww.unkarinsyreeni.blogspot.fi
Kiitos Kristiina kommentistasi!
PoistaEn kovinkaan paljoa puhu täällä blogissa omista ajatuksistani elämäni suhteen, mutta joskus lienee hyvä vähän avautua. En tiedä onko blogi sille oikea paikka, mutta kun ei oikein ole muutakaan paikkaa tai ihmistä jolle kertoa ahdistuksesta. ähh.. anteeksi.
Tärkeintä on, että saa vähän purettua huoliaan. Jos se tuntuu luontevalta blogissa, ei se voi olla väärin. Ihanaa viikonloppua. Kevättä ilmassa ja mielialassa. Aamulla kun tuuletin, kuulin linnunlaulua, ihan mahtavaa.
PoistaKiitos piristävästä kommentistasi ja sinulle myös ihanaa viikonloppua! Toivottavasti aurinkokin näyttäytyy pian. :)
Poista