Vegaanin karjalanpiirakat

Jos jotain olen vegaaniuteni aikana oppinut, se on se, että vegaanin ei tarvitse missään nimessä jäädä paitsi mistään ruoista. Monille tuotteille löytyy korvaavia tuotteita iso liuta eikä kaikkia tuotteita edes tarvitse korvata. Itse en ainakaan koe esimerkiksi haluavani ruokavaliooni mitään lihalta näyttävää tai maistuvaa tuotetta. Kerran olen erehtynyt syömään vegaanin "makkaraa" ja voin käsi sydämellä sanoa, että pelkkä makkaran ulkomuoto sai oloni etovaksi. Maistoin enkä tykännyt, en ulkomuodosta saati sitten lihamaisesta maustaan tai koostumuksestakaan. Myös soijarouheen käyttö on pudonnut vuosien aikana aivan minimiin. Ennen saatoin käyttää sitä ikään kuin lihan korvikkeena kastikkeissa tai laatikkoruoissa, mutta nykyään käyttö on hyvinkin satunnaista ja puolen kilon pussi saattaa nököttää kaapissa useita kuukausia. Tänä päivänä sen käyttö kohdistuu pikemminkin rouskuvaksi lisäksi vaikka myslin sekaan tai "jogurtin" päälle.

Eräs ruoka, joka vegaaniuteni alkuaikoina vähän mietitytti oli riisipuuro. Siis sellainen aito ja oikea, jota jouluisin syödään. Ajattelin, että makua ei pysty millään saamaan samaksi ja tulen jäämään paitsi yhdestä suuresta herkustani. Murehdin ja pohdin asiaa kuitenkin turhaan, aivan turhaan. Miksi minkään ruoan täytyisikään maistua samalta kuin eläinperäinen versio samasta ruoasta? Ei täydy. On opeteltava pitämään uusista mauista ja rikkomaan käsityksiä perinteisistä ruoista.

Kun ensimmäisen kerran keitin jouluna riisipuuron vaniljan makuiseen soijamaitoon vuosia sitten, ihastuimme kaikki vaariani myöten. Maku oli silkkisen sileä ja vanukasmaisen pehmeä. Sellainen "riisifruttimainen". Kauhoin puuroa kuin viimeistä päivää ja olin iloinen siitä kuinka hienon uuden makuelämyksen olin saanut vain vegaaniuteni avulla. Sekasyöjänä ruoat helposti valmistetaan käyttäen tuotteita, joita on ennenkin käytetty. Ei haluta tai viitsitä muuttaa tapoja - tai sitten kyse on vain ennakkoluuloista.

Jotta pääsisin kuitenkin otsikkoon ja siihen varsinaiseen aiheeseeni, jätän kirjoittamisen tähän. Sen verran kuitenkin haluan vielä sanoa, että me vegaanit emme jää paitsi mistään vaan ruokavaliomme saattaa olla monilta osin jopa sekasyöjiä huomattavasti monipuolisempi.

Vegaanin karjalanpiirakat (noin 26 kpl):

2dl kylmää vettä

5dl ruisjauhoja (gluteenittomaan versioon tattarijauhoja)

1tl suolaa

2dl vettä

2dl puuroriisiä (tai esim. 1dl ohraa + 1dl riisiä)

1l kauramaitoa (tilalla voi käyttää esimerkiksi soija-, manteli- tai kookosmaitoa)

1tl suolaa

vegaanista juoksevaa rasvaa

kiehuvaa vettä

Mittaa kulhoon kylmä vesi. Lisää joukkoon jauhot ja suola. Sekoita. Tuloksena pitäisi olla kiinteä taikinapallo, joka ei tartu käsiin. Huomio kuitenkin, että jauhojen kuivuus vaikuttaa veden imeytymiseen. Mitä tuoreempia jauhot ovat, sitä vähemmän ne imevät nestettä itseensä. Älä siis noudata koskaan leipoessasi orjallisesti reseptien määriä.  

Jaa taikinapallo 26 palaksi ja pyöritä ne käsien välissä pyöreiksi. Nosta palat takaisin kulhoon ja kelmuta se, jotta taikina ei pääse kuivumaan.

Mittaa vesi riittävän suureen kattilaan ja kuumenna se kiehuvaksi. Lisää sekaan puuroriisi ja anna veden imeytyä niihin. Laske levyn lämpötilaa ja kaada joukkoon muutamia desejä kauramaitoa. Keittele miedolla lämmöllä kannen alla joitakin kymmeniä minuutteja. Kun koostumus alkaa näyttää paksulta, lisää kauramaitoa. Jatka keittämistä vielä ja käy sekoittamassa tasaisin väliajoin. Yhteensä puuron keittymiseen menee aikaa tunnin verran. Mausta valmis puuro suolalla.

Jäähdytä.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Kaulitse pienet taikinapallot jauhoja apuna käyttäen yksitellen pulikalla ohuiksi levyiksi ja lusikoi päälle ruokalusikallisen verran puuroa. Nypytä reunat sormillasi ja nosta leivinpaperin päälle. Kun pellillinen on valmiina, voitele piirakat rasva-vesiseoksella. Paista uunissa kunnes taikina on saanut kauniin rusehtavan värin ja kuoret tuntuvat mukavan rapeilta.

Nauti tuoreeltaan haluamiesi lisukkeiden kera!

tattarikuoreen tehty karjalanpiirakka