Olen vähän ihastunut uuteen asuinseutuuni. Vaikka meri ei enää ole niin lähellä kuin ennen, niin täällä on kyllä kaikkea muuta. Haikeus ja ahdistus vanhan kodin luopumisesta on muuttunut iloksi ja onneksi. Uuden taloni vierestä avautuu iso metsä- ja peltoalue. Aamuisin saa ihastella pupuja aamuaterialla pellolla ja kuunnella lintujen iloista laulantaa. Läheisen polun varrella voi tavata aurinkoisella säällä kyykäärmeitä ja rutkasti erilaisia perhosia. Synkemmällä ilmalla lähiniityn kasvit täyttyvät eri kokoisista ja näköisistä kotiloista, joiden eloa on varsin mielenkiintoista seurata.
Tänään eteeni osui tämä kaunis keltainen kotilo. Mitä elämä olisikaan ilman luonnon keuneutta? Sydän ihan pakahtuu. ♥
Oih, kuulostaa niin ihanalta! :)
VastaaPoistaTämä paikka on kyllä vienyt sydämeni mennessään. On täällä toki puutteitakin kaikkien hyvien juttujen lisäksi, mutta minulle riittää, kun luonto on lähellä. Se tekee olosta niin hyvän, ettei edes järkeäkään. :)
Poista