lauantai 31. lokakuuta 2015

Maidoton ja kotimainen vaihtoehto rahkalle - Yosa Sport Marjamix

En ole koskaan ollut erityisen suuri maitotuotteiden ystävä. Lapsuuteni kesät lypsylehmätilalla vietettyäni ja sen arkea seuranneena olen saanut mitä parhaimman kasvatuksen. Kasvatuksen, joka loi käsityksen siitä miten maito laseihimme päätyy. Kasvatuksen, joka vain vahvisti vegaaniksi ryhtymistäni joitain vuosia sitten.

Maitoteollisuudessa lehmät ovat koneita. Ne keinosiemennetään kerran vuodessa riittävän maidontuotannon takaamiseksi. Kun vasikka vihdoin yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen syntyy, viedään se lähes heti emänsä luota pois. Mitään tunnesiteitä ei anneta syntyä, koska maitohan - raha - se vaan mielessä on. Huojuvat ensiaskeleet vasikka ottaa useimmiten ankeassa ja surullisen pienessä rautakarsinassaan. Yksin.


En juonut maitoa koulussa - en vaikka sitä usein kehotettiin. Perusteluiksi opettajat antoivat suppeasti vain terveellisyyden ja luuston pysymisen hyvänä. Minä vähät välitin suosituksista ja kuljin omaa tietäni. Ruokajuomaksi kouluvuosina valikoitui aina vesi ja kermakastikkeet jäivät jo pelkän hajunkin takia lautaselle.

Myöskään kotioloissa maito ei kuulunut ruokavaliooni. Valintani ei herättänyt lähipiirissäni erityistä huolestuneisuutta eikä tarkkailua. Muistan monesti jopa äitini innoissaan kertoneen kuinka lopetti maidon juonnin jo pikkulikkana sen etovan maun takia. Se ei vain uponnut - ei, ei sitten millään.

Jos jääkaapin ovesta löytyi maitopurkki, kuului se takuuvarmasti siskolleni. Samoin ne kaikki kermajuustot, jotka haisivat mielestäni mädälle. Jogurttia sen sijaan meillä kului varmaan lähes keskivertoperheen verran ja myös minä sain niistä osani. Oma suosikkini oli mansikkajogurtti, se, jossa niitä pieniä paloja oli jonkin verran. Saatoin napata purkillisen heti treenien jälkeen tai sitten vain jälkiruoaksi myslin kera.

Kun siskoni muutti kotoa pois 16-vuotiaana minun ollessa vuoden nuorempi, loppui taloutemme maidonkulutus kuin seinään. Jääkaapista ei enää löytynytkään purkkiakaan jogurttia, avattua maitotölkkiä saati sitten niitä haisevia juustojakaan. Maitotuotteet vaihtuivat hetkessä parempiin ja ympäristöystävällisempiin tuotteisiin. 


Ensimmäiseksi kotiimme rantautui kaurapohjainen Yosa. Tuote, joka taisi niihin aikoihin olla markkinoiden ainoa kasvipohjainen "jogurtti", jonka saattoi löytää ihan tavallisesta marketista. Niitä ostettiin meillä niin myslin sekaan kuin ravitsevaksi välipalaksikin. Lempparimaukseni vuosien varrella muotoutui useiden makujen joukosta metsämarjoin maustettu kauravälipala. 

Josta päästäänkin itse aiheeseen, eli uuteen kotimaisin marjoin maustettuun Yosa Sport Marjamixiin. Tuotteeseen, joka saapui markkinoille vasta hetki sitten. Se on suunniteltu erityisesti helpoksi mukaan otettavaksi proteiinivälipalaksi kiireisen arjen keskellä. 200 gramman purkki on varustettu kätevällä ja vankkarakenteisella lusikalla. Uuden maun jujuna on korkeampi proteiinipitoisuus Yosan "tavallisiin" kauravälipaloihin verrattuna ja siten se on mielestäni jokseenkin verrattavissa maustettuihin maitorahkoihin. Yhdestä annoksesta saa 10gr proteiinia, joka mielestäni varsin kohtuullisesti.

Lähdin maistelemaan uutta makua hitaasti suuhun lappaen. Väriltään punajuureen vivahtavan uutuuden koostumus on yosamaisen paksu ja silkkinen, helposti lusikoitava. Suutuntumaltaan miellyttävä kaikkine pienine marjapalasineen. Maultaan makean marjainen - jopa jälkiruokamainen. 

Vaikka tuote on rikastettu herneproteiinilla, on sen makua mahdoton löytää. Omat aistini eivät sitä ainakaan havainneet - eivät, vaikka kuinka makustelin ja maistelin. Mausta sen sijaan löytyy jo mainittua raikasta marjaisuutta melko reilulla makeudella. Makukokemus onkin happamaan maitorahkaan verrattuna todella lempeä ja helposti lähestyttävä.

Päällisin puolin voisin sanoa uutuuden olevan erittäin onnistunut niin maultaan kuin koostumukseltaankin yhtä pientä moitetta lukuunottamatta - valkoista sokeria me emme tarvitse. Toivottavasti tuotekehitys ottaakin kuluttajien mielipiteet huomioon luoden Yosa Sport Marjamixistä entistäkin paremman ja vähäsokerisemman. Uudella reseptillä luodulla proteiinipitoisella välipalalla riittäisi kysyntää varmasti huimasti enemmän kuin nykyisellä - näin ainakin ennustaisin!


Melko sokerisesta ja kehittelyä vaativasta - joskin kyllä todella herkullisesta - uutuudesta huolimatta kotimaiset kaurasta valmistetut Yosat tulevat säilymään ruokavaliossani varmasti hamaan tulevaisuuteen saakka. Parasta Yosissa on mielestäni kotimaisuus, ihanan lusikoitava koostumus sekä miedon pehmeä kauran maku - unohtamatta vankkaa 20 vuoden kokemusta. Kattavasta valikoimasta löytyy lisäksi useita luomutuotteita sekä pari täysin gluteenitonta tuotetta, joten valinnanvaraa riittää tällaiselle vähän vaativammallekin kuluttajalle. Jokainen tuote on myös 100% kasviperäinen jokaista käytettyä vitamiinia ja kivennäisainetta myöten, joten hattua on kyllä nostettava. Kiitos Bioferme Oy!

*Yosa Sportit saatu viestintätoimisto Akvamariinin kautta.

6 kommenttia:

  1. Huomenta täältä Snappertunasta :) Äiti aloitti aamunsa täällä Oatlyn havregurtilla ja leivänpäällisenä Sevanin hummusta ja PALJON MUSTAA KAHVIA :) Minen paljon jaksa hifistellä ruoan kanssa,niinkus tiedät :) Mutta sinä....Keep it up :) Ihania ja ihan iisejä ohjeita kun vain pysyis paikallaan hetken :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa huomenta! :)

      Ei kuulosta kyllä yhtään hullummalta sun aamupalakattaus - suorastaan herkulliselta. Taidan itsekin tuosta insipiroituneena surauttaa kunnon annoksen hummusta tuleville päiville, nam! :)

      Poista
  2. On se jännää että ihminen kuvittelee olevansa ainoa laji joka tarvitsee toisen lajin maitoa vielä kauan syntymänsä jälkeen...
    Lehmän maito on vasikalle ja ihmisen maito on vauvoille. Jos et ole vasikka tai vauva niin tuskin enää maitoa tarvitset! :)
    www.karhusportscience.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, olen kanssasi täysin samaa mieltä Elisa! :)

      Poista
  3. On tosi surullista, että meillä markkinoidaan maitoa niin valtavasti ja sitä lähes pakotetaan juomaan, muuten luut muka haurastuvat etkä pysy terveenä.. Mitä aivopesua! Kumma juttu, että niissä maissa joissa ei käytetä lehmänmaitoa lainkaan, esiintyy myös osteoporoosia todella vähän. Toisin kuin esim. meillä ja Ruotsilla, tilastot ovat aika huolestuttavia!

    Elin pitkään kokonaan ilman jogurttia, mutta nyt olen löytänyt Yosat, voi mitä herkkua ne onkaan kun on ollut niin pitkään ilman! <3 Tuo sokeri kyllä vähän harmittaa, toivottavasti näitä kehiteltäisiin sokerittomiksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En myöskään ymmärrä tuota yhtään, en ymmärtänyt lapsenakaan. Olen kokenut aina alakouluvuosistani lähtien, että lehmän maito kuuluu ehdottomasti sille pienelle vasikalle - ei suinkaan meille.

      Ja jos rehellisiä ollaan, niin toivon sydämeni pohjasta, että moinen maidonjuonti sekä tyrkyttäminen lopetettaisiin täysin. Ne lehmät, jotka siellä navetoissa ovat kärsivät suunnattomasti ja itse en ainakaan halua olla osallisena tähän kärsimykseen. Siksi olenkin vegaani, koska jokaisella eläimellä on mielestäni yhtälainen oikeus elämään - koostaan tai älykkyydestään huolimatta.

      Poista