maanantai 28. joulukuuta 2015

Vuosi 2015 koostettuna / OSA 1

Pian vietetään vuoden 2015 viimeisiä hetkiä, ja onkin aika muistella mitä tapahtuikaan tänä vuonna.


Tammikuussa lenkkeiltiin harva se päivä ja nautittiin kylmistä pakkaspäivistä. Kilometrejä kertyi vuoden ensimmäisen kuukauden aikana varmasti ainakin 400. Välillä otettiin myös todella rennosti ja käperrytiin sohvan nurkkaan teekuppi kädessä loistavia dokumentteja katsellen.

Helmikuussa pistin pitkästä aikaa luistimet jalkaan ja kiidin usean tunnin ajan läheisellä ulkojäällä. Fiilis oli loistava, mutta haikea. 16 vuoden luistelu-uran jälkeen luistinten jalkaan laittaminen on ollut aina yhtä vaikeaa, mutta sitäkin palkitsevampaa.

Loppukuukaudesta sain myös piristävän paketin siskoltani, kun "vietettiin" 24-vuotissynttäreitäni. Paketista paljastui Iittalan Tanssi-sarjan muki sekä pari ihanaa suklaaherkkua.

Maaliskuussa juhlimme äitini 50-vuotissynttäreitä. Veimme siskoni kanssa korkanpaikankammoisen äitimme yllätykseksi Salmisaareen kiipeilemään. Rankan, mutta mahtavan päivän jälkeen nautimme vielä kolmen ruokalajin illalliset Shanghai Cowboyssa. 

Kuun lopulla sain myös asuntotarjouksen, josta en ollut voinut kuin vain unelmoida.

Huhtikuussa kävin katsomassa mahdollista tulevaa asuntoani muutaman kilometrin päässä silloisesta asunnostani. Asunto oli suuri ja avara - aika ihastuttava. Äitini ihastui siihen kertaheitolla, mutta itse jäin vielä epäröimään.

Kuun lopussa sain kuin sainkin usean stressaavan päivän jälkeen päätettyä elämäni suurimman päätöksen. Minusta tulee lainaasiakas ja asunnon omistaja.

Toukokuussa ravattiin muutamaan otteeseen pankissa ja allekirjoitettiin lainapaperit. Tililleni napsahti pieneksi hetkeksi sievoinen summa, jolla uusi asuntoni maksettiin. 

Kerettiin toukokuussa onneksi muutakin tekemään. Kotona täyteltiin muuttolaatikoita, luovuttiin turhista tavaroista ja vähän stressaattin tulevasta. Käytiin ihastelemassa merta ja sen liplatusta viimeisiä kertoja. Kuukauteen mahtui myös usean tunnin mittaisia lenkkejä. Kuukaudesta parhaiten mieleen jäi tuo 25 kilometrin lenkki, jonka aikana äitini kertoi puhelimessa muuttavansa. Kyyneleet vierähtivät silmiini ja tuntui kuin koko maailma kaatuisi. Pelkäsin äitini muuttavan jonnekkin kauas - jonnekkin, josta näkeminen olisi entistäkin vaikeampaa. Kyyneleet vaihtuivat kuitenkin pian hymyksi, kun kuulin uuden asuinpaikan, Tuusulan. Paikan, jossa minäkin olen koko lapsuuteni asunut.

Loppukuusta ihasteltiin vielä vanhaa asuntoani ja vietettiin vappua yhdessä siskoni kanssa.

*

Kaiken kaikkiaan alkuvuosi oli melko täynnä kaikkea ja erityisesti muutto sai aikaan minussa paljon erilaisia tuntemuksia. Milloin se tuntui stressaavan, milloin hymyilyttävän ja milloin ahdistavan. Kesäkuun alussa negatiiviset tunteet kuitenkin väistyivät kuin tuhka tuuleen ja helpottunut olo valtasi mieleni. Olin tehnyt yhden elämäni parhaimmista ja suurimmista päätöksistäni.

2 kommenttia:

  1. Ajatella, miten paljon loppujen lopuksi vuoteen mahtuu tapahtumia ja erilaisia tuntemuksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoteen mahtuu kyllä hurjan paljon asioita - niin positiivisia kuin negatiivisiakin! Noiden juttujen lisäksi ahersin huhtikuusta lähtien lisätyössä kolme kertaa viikossa. Miten jaksoinkaan kahta työtä puolen vuoden ajan.. Huhhhh.

      No, onneksi nyt on enemmän aikaa itselle ja ajatuksille! Niin, ja ihan vaan rentoilulle. :)

      Poista