Ice skating in snowfall

Upeaa ja kaunista, noilla sanoilla voin kuvailla taitoluistelua. Harrastin luistelua 16 vuotta, 3-vuotiaasta 19-vuotiaaseen saakka. Takana on upeita ja unohtumattomia kisoja ja tuhansia tunteja jäätreenejä. Lopetin luistelun elokuussa pari vuotta sitten ja kadun sitä. Kadun liikaa.. Mutta yksinasuvana luistelu on vain haave, jota ei voi toteuttaa, sillä se on erittäinkin kallista. Tänään kuitenkin päätin, että lähden kokeilemaan jään tuntua parin vuoden tauon jälkeen läheiselle jääkentälle. Taivaasta satoi reeeeeeeilusti lumihiutaleita ja tuuli tuiversi ja pöllytti lunta, mutta sekään ei saanut minua luopumaan ajatuksestani, oli päästävä luistelemaan. Tungin luistimet jalkaan ja sidoin nauhat samalla rutiinilla kuin aina ennenkin. Nousin ylös, kävelin jään reunalle ja otin suojat pois. Seuraava fiilis olikin kylmiä väreitä hymyn kera. Kaikki piruetit, askeleet, twisselit ja monet liu'ut sujuivat kuten ennenkin. Oli jännä huomata, että edelleen keräsin katseita (kaikki vähänkään paremmin luistelevat kiinnittävät aina muiden huomion!), vaikka oma itseluottamukseni "luistelijana" ei ollut enää samanlainen kuin aiemmin. Koska kaipuu jäälle syntyi heti, taidankin heti alkuviikosta suunnata luistelemaan uudemman kerran! :)