Mutta onneksi kohta on taas kesä!
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Tuo mulle lämpöö vie mut aurinkoon
Kesästä on vierähtänyt jo useita kuukausia. Kesästä, joka oli yksi parhaimmista. Koin unohtumattomia hetkiä, tapasin uusia ihmisiä ja nautin ennen kaikkea. Kaipaan niitä hetkiä, kun sain reissata yksin vailla määränpäätä ja nauttia vapautuneesta tunteesta, tunteesta, kun mielessä ei ole mitään. Murheet on poissa, elämä hymyilee ja kaikki on niin helppoa. Näin talvisin lämmön ja auringon lisäksi kaipaan sitä oikeaa lämpöä, sitä, joka saa hymyn huulille ja halaa, kun sitä tarvitsen. Mutta mä kuljen täällä yksin... Halailen öisin tyynyjä ja mietin, että miksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNiin pitää ainakin jaksaa yrittää uskoa.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOot kyl ihan oikeessa! Eihän sitä oikeaa etsimällä löydä, se vaan osuu kohdalle, kun hetki on oikea. Ois vaan niin mukavaa, kun ois joku jonka kanssa jakaa asioita, kun ei mulla oikeen ystäviäkään hirmuisesti ole.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOmistankin vain yhden ystävän ja tietenkin perheen, ne riittävät mainiosti, mutta ois se miespuolinen henkilö elämään ihan mahtava! :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaJoskus varmasti :)
PoistaKyllä se oikea löytyy. ♥♥
VastaaPoistaEn sitä epäilekkään, että ei löytys. Ei vaan jaksais odottaa sitä! :)
PoistaIhania sydänsavutofuja!
VastaaPoistaNe on sydänranskiksia :)
PoistaAi, heh :)
Poista