Puraise rapea päärynäsipsi

Rouskuvat ruoat tuntuvat olevan juttuni. On lähes sama löytyykö lautaseltani kuivattua banaania, ohuen ohuita krakkereita, raakaa kukkakaalta vai ihania hampunsiemeniä - minä tykkään niistä! "Osasyyllinen" kyseisten ruokien tykkäämiseeni on se rapeus ja rouskuvuus. Se ääni. Se tuntuma suussa. Se, että se murenee paidankaulukselle tai kaulahuiville. Se, että saa noukkia murusia vielä pitkään sen jälkeenkin kun itse tuote on loppunut - huivilta, paidalta, sohvalta tai jopa sen välistä. Jepjep, olen ehkä maailman epähygieenisin ihminen mielestäsi, mutta... En välitä! Mitä vain ihanien rouskuvien ruokien hyväksi - murusestakaan en luovu!

Jos minulle tarjottaisiin rouskuvaa näkkäriä ja uunituoretta rieskaa - valitsisin näkkärin.

Jos taas tuoretta siivutettua banaania ja kuivattuja banaanilastuja - valitsisin banaanilastut.

Jos keitettyä ja raakaa kukkakaalta - valitsisin raa'an.

Jos hampunsiemenvoita ja kokonaisia siemeniä - valitsisin siemenet.

Tai jos mehukasta päärynää ja ohuita kuivattuja päärynäsiivuja - empisin hetken.

Miettisin olenko koskaan aiemmin edes maistanut päärynälastuja.

Valitsisin kuitenkin kuivatut siivut - kokeilunhalusta.

Puraisisin ja ihastuisin.

I'm sure.

Saanen siis esitellä uudet rakkauteni ja herkkuhimojeni taltuttajat, päärynäsipsit.

Niin rapeat, että rouskuvaa ääntä on mahdotonta olla kuulematta.