Puraise rapea päärynäsipsi

Rouskuvat ruoat tuntuvat olevan juttuni. On lähes sama löytyykö lautaseltani kuivattua banaania, ohuen ohuita krakkereita, raakaa kukkakaalta vai ihania hampunsiemeniä - minä tykkään niistä! "Osasyyllinen" kyseisten ruokien tykkäämiseeni on se rapeus ja rouskuvuus. Se ääni. Se tuntuma suussa. Se, että se murenee paidankaulukselle tai kaulahuiville. Se, että saa noukkia murusia vielä pitkään sen jälkeenkin kun itse tuote on loppunut - huivilta, paidalta, sohvalta tai jopa sen välistä. Jepjep, olen ehkä maailman epähygieenisin ihminen mielestäsi, mutta... En välitä! Mitä vain ihanien rouskuvien ruokien hyväksi - murusestakaan en luovu!

Jos minulle tarjottaisiin rouskuvaa näkkäriä ja uunituoretta rieskaa - valitsisin näkkärin.

Jos taas tuoretta siivutettua banaania ja kuivattuja banaanilastuja - valitsisin banaanilastut.

Jos keitettyä ja raakaa kukkakaalta - valitsisin raa'an.

Jos hampunsiemenvoita ja kokonaisia siemeniä - valitsisin siemenet.

Tai jos mehukasta päärynää ja ohuita kuivattuja päärynäsiivuja - empisin hetken.

Miettisin olenko koskaan aiemmin edes maistanut päärynälastuja.

Valitsisin kuitenkin kuivatut siivut - kokeilunhalusta.

Puraisisin ja ihastuisin.

I'm sure.

Saanen siis esitellä uudet rakkauteni ja herkkuhimojeni taltuttajat, päärynäsipsit.

Niin rapeat, että rouskuvaa ääntä on mahdotonta olla kuulematta.

The leipä - päärynän ja kanelin vastustamaton yhdistelmä

On leipiä ja on täydellisiä leipiä. 

Tämä kategorioituu tuohon jälkimmäiseen, ehdottomasti.

Eikä edes pelota kirjoittaa sitä tänne kaikkien näkyville.

Tämä nimittäin vain yksinkertaisesti on aivan hervottoman hyvää.

Pehmeän makeiksi kypsyneet päärynäkuutiot, kanelin huumaava tuoksu ja mantelisattumat tekevät tästä "The leivän".

Makean, kostean, kanelisen - täydellisen.

Niin herkullisen, että yhteen siivuun herkuttelua on mahdotonta jättää.

Vaikka kaapistasi ei löytyisi mantelivoita siivun päälle,

tai vaikka olisit käyttänyt vihoviimeisen päärynän juuri leipään etkä saisi tuoreita päärynäsiivuja päälle,

tai vaikka mantelilastupussisi ammottaisi tyhjyyttään, 

on makunautinto silti taattu.

Tämä maistuu taivaalliselle sellaisenaan voittamattoman makuparinsa ansiosta - kiitos kanelin ja päärynän.

Vaniljainen vivahde ja mantelin paahteinen maku kuitenkin täydentävät kokonaisuutta.

Oman säväyksensä tuo vielä hento carobin maku, jonka löytää hitaasti maistellen.

Hifistelijät kruunaavat makunautinnon asiaankuuluvasti kanelin makuisella,

luonnollisen makealla, teellä,

joka lumoaa juojan kolmen eri kanelin maullaan.

Ja ne kaikista hifistelijimmät

nauttivat "The leipänsä" tuoreella päärynällä, 

mantelilastuilla ja paahteisella mantelivoilla höystettynä.

"The leipä" alkaa kuulostaa liian lattealta nimeltä.

Tämähän on kaukana "leivästä", vain muoto kielii siitä.

Olisiko osuvampi nimi kuitenkin jotain makuun viittaavaa?

Oli tämä nimeltään sitten mikä tahansa,

on tämä yksi parhaista koskaan tekemistäni leipomuksista,

ellei jopa se PARAS!

Kiitos ja kumarrus - on se kokkaaminen sitten kerta toisensa jälkeen aina niin antoisaa.

Koskaan ei tiedä milloin syntyy se täydellinen, onnistuneista onnistunein, tuote.

Joskus se päivä kuitenkin koittaa.

Minulle se koitti tänään!