Nyt seuraa pieni paljastus. Viime viikon keskiviikkona alkanut paastoni on sujunut periaatteessa täysin suunnitelmien mukaan, mutta kuitenkin aivan erilailla kuin annoin teidän aiemmassa paastopostauksessani ymmärtää. Heti keskiviikkoaamuna kupillisen teetä juotuani tajusin, että miksi ihmeessä joisin mehuja tai muitakaan ylimääräisiä nesteitä paastoni tukena, kun tiesin pystyväni elämään myös ilman niitä. Heti silloin tein päätöksen suorittaa puhdistuskuurini vain veden ja yrttiteen avulla.
Päivät ovat kuluneet hurjaa vauhtia ja olo on ollut aikalailla samanlainen kuin tavallisestikin. Olen pystynyt nauttimaan ulkoilmasta, tekemään töitä, kävelemään keskimäärin kympin päivässä, keskittymään kirjanlukuun, ajattelemaan järkevästi - tekemään kaikkea sitä mitä normaaleinakin päivinä. Heikotusta, pääkipua, näläntunnetta tai palelua ei ole ollut. Myöskään ruoan mielitekoja ei ole ilmaantunut ja olen pystynyt selailemaan Instagramista herkullisen näköisiä ruokakuvia paastosta huolimatta. Viimeisen kerran mahani on toiminut lauantaina, neljäntenä paastopäivänä. Syy tuohon lienee se, että en suorittanut suolihuuhtelua ennen paastoa tai sen aikana. Painoa on pudonnut joitain kiloja, mutta niistä en juurikaan perusta - tarkoituksenahan ei ollut painonpudotus. Ikävä turvotus on kadonnut ja tilalle on tullut säkenöivä minä, sellainen minä kuin itseni koen olevan. Tavoitteeseen on siis päästy!
Nyt elellään seitsemättä paastopäivää ja olo on edelleen virkeä ja hyvinvoiva. Pian olisi kuitenkin tarkoitus lopetella puhdistusta ja siirtyä pikkuhiljaa kohti kiinteää ruokaa. Alku tulee ottaa rauhallisesti ja kehoa kuunnellen. Mitään överimättöjä ei luonnollisestikaan tule vetää vaan parasta on aloittaa pienin, harkituin, annoksin. Mahaa ärsyttäviä ruoka-aineita suosittelisin välttämään. Itselleni tuo tarkoittaa ainakin liottamattomien pähkinöiden kaihtamista.
Ja mitähän vielä? En tiedä! Kysykää ihmeessä mitä ikinä mieleenne tuleekaan. Vastailen kysymyksiinne paastoa koskien parhaani mukaan.
