Jos pitäisi valita paras koskaan syömänsä jälkiruoka, olisi se minulla ehdottomasti mummini tekemä marjaherkku. Herkku, jota söimme siskoni kanssa kesäisin nurmikolla istuen tai pikkuruisessa uima-altaassa lilluen. Monesti jälkiruokakipon tyhjennyttyä oli saatava pieni annos lisää - niin herkullista se oli! Yhdellä lusikallisella suuhun eksyi niin kirpeitä marjoja, tahmaista kinuskikastiketta kuin mureita keksejäkin. Joskus mukaan oli lisätty vielä nokare kermaista vaniljajäätelöä tai loraus paksua vaniljakastiketta.
Tuo herkku on jäänyt mieleeni ehkä parhaiten koskaan syömistäni jälkiruoista. Eikä pelkästään upean maun takia vaan myös siksi, että annos oli aina mummini rakkaudella kokoama. Muuten melko tumpelosorminen mummini sai loihdittua annoksista aina niin kauniita, että jo pelkkään ihasteluun sai kulumaan tovin jos toisenkin.
Tänä päivänä ruokavaliooni ei kuitenkaan kuulu enää kermaan tehdyt jäätelöt tai kinuskikastikkeet saati sitten erityisesti keksitkään vilja-allergiani takia. Koska kyseinen herkku on kuitenkin kummitellut päässäni jo ties kuinka kauan, päätin luoda vegaanisen sekä gluteenitoman version tuolle lapsuuden jälkiruoalle, hieman mukaillen ja muunnellen.
Näin se sitten syntyi : pohjalle itsetehtyä kaura-omenagranolaa, seuraavaksi paksua soijajogurttia, vähän lisää granolaa ja päälle kourallinen kohmeisia marjoja. Viimeiseksi kunnon annos Foodinin kermaisen pehmeää ja herkullistakin herkullisempaa vaaleaa *raakatahinia sekä ihanaa kookoskukkanektaria. Sitten vain ääntä kohti...
Mmhh, kyllä tämä kakkoseksi mummin herkulle jää, mutta ei paljoa - ei tosiaan paljoa!
*Jälkiruoassa käytetty Foodinin vaalea raakatahini saatu Ruohonjuuresta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti