Huvittelua kerrakseen!

Ihan ensimmäiseksi haluan onnitella kaikkia äitejä (joskin vähän myöhässä kyllä)! Vaikka en tänään viettänyt aikaa äitini tai isoäitini kanssa, voin silti sanoa rakastavani heitä järjettömän paljon. He ovat aina olleet minulle sanoinkuvaamattoman tärkeitä henkilöitä pienistä ja vähän suuremmistakin riidoista huolimatta. He ovat tukeneet, kannustaneet, lohduttaneet ja neuvoneet, tehneet kaikkensa. En kylliksi voi kiittää maailman parhaasta äidistä ja mummista.  Olette tärkeampiä kuin osaat te edes kuvitella!

Me suunnattiin tänään siskoni, hänen lapsensa ja lapsen isin kanssa Lintsille huvittelemaan. Aikaa vierähti lähes huomaamatta aina avausajasta sulkemisaikaan, eli seitsemän tuntia! Porukkaa oli melko vähän, jonka takia jonottelua ei tullut ollenkaan lukuunottamatta uutta "kummitusjunaa" Kyöpelinvuoren Hotellia. Odotin aika paljon uudistetulta "kummitusjunalta", mutta petyin kyllä pahemman kerran. Pelottavuus oli poissa eikä junan kyydissä saanut kertaakaan säikähtää. Sitä en kuitenkaan voi kieltää, etteikö se olisi hienosti tehty, mutta ei mielestäni ihan arvostelujensa ja mainostuksensa väärti. Tulipahan silti käytyä! Pikkusen mielestä Rekkaralli taisi taas kerran vetää sen pisimmän korren muiden vuosien tapaan. Me isommat käytiin läpi lähes kaikki "isojen" laitteet, tosin itse jätin suosiolla vesilaitteet väliin viileähkön ilman takia. Omaksi suosikikseni laitteista nousi se kaikkien rakastama Vuoristorata. Aiai, sitä tervatun puun tuoksua ja puisen vuoristoran ääntä!

Kotiin pääsin vasta yhdeksän jälkeen illalla. Seitsentuntisen huvittelun jälkeen oli ihana päästä kotiin sohvalle rentoutumaan ja syömään oikein kunnolla. Nyt tämä tyttö vetää peiton korviin ja painaa pään tyynyyn mahtavan päivän jälkeen! :)