Tämänpäiväisen kävelylenkkini viimeisellä sadalla metrillä kohtasin niin kauniin ja upean oravan. Tämä pikkuinen ei kuitenkaan hypellyt iloisesti puiden oksilla iloiten kesästä vaan makasi keskellä tietä kuolleena. Kyyneleet eivät todellakaan olleet kaukana, niin eläinrakas olen. Tuntui niin väärältä. Ei kenenkään kuulu kuolla näin. Kävelin pikaisesti isovanhemmilleni, kaappasin pihalta ensimmäisen pyyhkeen kainalooni ja suuntasin pikkuisen luo takaisin. Käärin sen hellästi pyyhkeen sisään ja kannoin vehreämmille nurmille nukkumaan ikiunta.
Ikävän kohtaamisen jälkeen sain kuitenkin tavata näitä tarkkaavaisia, upeita ja kesästä nauttivia otuksia. Niitä on jokapuolella, kaikkialla!
Kaivoin tossa jokunen tunti sitten isovanhempieni pihalta maan alta pari vanhaa likööripulloa. Kumpikin näistä pulloista on ajalta ennen kuin isovanhempani ovat täällä asuneet, eli ainakin 31 vuoden takaa. Toisen näistä pesin ja aionkin sen ottaa kotin pieneksi maljakoksi.
Hieno, eikö vain? :)
On kyllä hieno toi pullo! Ja voi oravaparkaa. :( Sulosia noi kuvat kuitenkin. ♥ On ne niin tarkkaavaisen näköisiä. ^^
VastaaPoistaKiitti, se on kyl magee! Hihi, sulosia otuksia ne kyllä on <3
Poista