Suppauksesta ja yksinäisyydestä

Aurinkoista maanantaita!

En oikein tiedä mistä aloittaisin, mutta jollain on aina aloitettava. Aloitetaanpa kertomalla hieman itsestäni. Olen luonteeltani tai persoonaltani melko ujo ja syrjään vetäytyvä. En viihdy kovinkaan hyvin isoissa ryhmissä tai tapahtumissa. Tunnen oloni monesti todella epämukavaksi ja ehkä jollain tapaa myös epäitsevarmaksi. Asia tuli todettua edellisen kerran viime torstaina, kun osallistuin PR-toimisto Sugar Helsingin bloggaajailtaan. Sugarin tiloihin oli saapunut paljon muun muassa hyvinvointiin ja ruokaan liittyvien blogien kirjoittajia. Tunnelma oli iloinen ja rento. Jotkut siemailivat skumppaa, jotkut lusikoivat vegaanisia jätskejä ja jotkut.. Tai pikemminkin vain minä, istua nyhjötti yksin omalla jakkarallaan.

Oli vaikea olla. En tiennyt mihin pitäisi katsoa tai mihin olla katsomatta, mitä pitäisi tehdä tai mitä ei. Muutamat moikkaukset suustani illan aikana päästin, mutta siihen se sitten jäikin. En osannut liittyä valmiisiin porukoihin, joissa tuntui olevan niin kivaa. En tiennyt mitä olisin sanonut tai kuinka olisin tilanteeseen mennyt. Loppujen lopuksi hain nenäni eteen kirjan, jotta en vaikuttaisi ihan uuvatilta. Ehkä samaan aikaan salaa toivoin, että joku olisi tullut puhumaan minulle. Niin ei käynyt, ei tälläkään kertaa. Tästä en tietenkään voi "syyttää" kuin itseäni, omahan on ongelmani, nimittäin epäsosiaalisuuteni ja samalla yksinäisyyteni.

Moni kiva asia on jäänyt kokematta. Yksin jonnekin meneminen on tuntunut useasti niin ylivoimaisen vaikealta, että olen mieluummin jäänyt kotiin tai mennyt vaikka metsälenkille. Olen pitäytynyt omalla mukavuusalueellani ja samalla vain lisännyt omaa kynnystäni osallistua uusiin tilanteisiin ja tapahtumiin. Olen tehnyt itselleni hallaa, ihan suoraan sanottuna.

Perjantaina päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Otin yhteyttä SUP Espooseen, johon alunperin törmäsin Facebookin kautta. Kyseessä on pääasiassa Espoon Haukilahdessa toimiva SUP-lautavuokraamo, joka järjestää myös alkeisopastuksellisia kokeilukertoja sekä parin tunnin peruskursseja. Peruskurssilla opetellaan kaikki itsenäiseen vesillä liikkumiseen tarvittava seikka ja päästään tekemään myös pieni retki. Lisäksi SUP Espoon kautta on mahdollista päästä suppailemaan vähintään kolmen hengen porukalla myös muualle pääkaupunkiseudulle. Ei muuta kuin aikaa ja paikkaa vaan ehdottelemaan, heh!

Niin tosiaan, laitoin viestiä SUP Espooseen. Kirjoitin heille viestin, jossa kerroin itsestäni ja kiinnostuksestani kyseistä lajia, suppausta, kohtaan. Sisällytin tekstiini osiot myös luontorakkaudestani sekä melko vaikeasta ujoudestani ja yksinäisyydestäni. Sain vastauksen jonkun ajan päästä ja siinä luki näin (anteeksi Isa, mikäli koet tämän ikäväksi♥):

"Moikka Ann-Marie! Kiitos viestistäsi! Olisi tosi mukavaa, jos tulisit kokeilemaan suppailua, sopii hyvin! Katsotaan sopiva aika. Minä olen super-introvertti, mitä ei tietty uskoisi työroolissa, mutta vapaa-ajalla välttelen ihmisiä parhaani mukaan ☺ Ihana suorastaan kuulla, että on joku toinenkin ♥ Haluaisitko mielummin tulla yksin minun tai Lassen kanssa, vai alkeistunnille, jossa on 2-4 muutakin ensikertalaista? Huomenna ja sunnuntaina on ensimmäiset tilaisuudet ja ensi viikolla useampi arki-iltoina. Aurinkoisin terkuin, Isa" 

Viestin luettuani en voinut kuin vain hymyillä. Sydämeni tuntui pakahtuneen onnesta ja ilosta ja siitä, että maailmassa on näin välittäviä ihmisia. Tuntui hyvältä, niin käsittämättömän hyvältä, että onnenkyyneleet nousivat silmiini. Samassa hetkessä - tekstiä edelleen lukien - soitin myös iloisen puhelun sekä siskolleni että äidilleni.

Sovimme Isan kanssa treffit lauantaille, mutta kolean sään takia päätimme siirtää suppauksen seuraavaan päivään. Eilen sunnuntaina sitten pääsin SUP-laudan kyytiin. Lyhyen hiekkarannalla tapahtuneen alkeisopetuksen jälkeen astelimme kaikki itsevarmoina veteen ja lautojemme kyytiin. Ensimmäinen kerta tuntui todella miellyttävältä, koukuttavalta ja jopa yllättävän iisiltä. Aaltojen keinutus ja kevyt tuulesta tuleva lisävastus toivat toki pienet haasteensa etenemiseen, mutta pysyimme kaikki hyvin lautojemme päällä. Itseasiassa lauta tuntui jopa niin vakaalta, että edes puhelimen kaivaminen taskusta useampaan otteeseen ei tuntunut yhtään vaikeammalta tehtävältä. Hyvä minä!

Kokeilukerran jälkeen pääsin tapaamaan myös Lassea, joka on yksi SUP Espoon kolmesta vetäjästä. Häneltä kysyin kaikki mieltäni askarruttavat asiat sillä välin, kun Isa meloi toinen lauta perässään kohti "parkkia". Vastausten myötä innostukseni lajia kohtaan kasvoi ainakin potenssiin sata. Oliskohan tästä kesän parhaaksi liikuntamuodoksi - siitä ei liene epävarmuutta!

Vilpitön ja erittäin suuri kiitos SUP Espoolle, eritoten opettajalleni Isalle, tästä upeasta mahdollisuudesta! Me nähdään vielä!

Eikä tässä vielä kaikki, SUP Espoo lahjoittaa 2% kaikista ostoista enpanjalaisen kodittomien lemmikkien hoitoyhdistykselle Animales Sin Suertelle ♥