Helsinki Half Marathon - I did it, I really did it!

Ihanaa alkanutta viikkoa rakkaat! Mulla on takana uskomattoman upea ja ikimuistoinen viikonloppu. Juoksin lauantaina elämäni ensimmäisen puolimaratonin ja vieläpä pisimmän koskaan juoksemani lenkin. Käsittämättömän tästä suorituksesta tekee se, että en ole ikinä juossut yhtäjaksoisesti edes kymppiä, hyvä jos vitosen. En uskonut itseeni pätkääkään, kun lauantaiaamuna otin suunnakseni Finlandia-talon ja Helsinki Half Marathonin. Noin tunti ennen starttia soitin äidilleni epätoivoisen puhelun, jossa kerroin ahdistuksestani ja stressistäni. Äiti rauhoitteli minua ja sanoi se menevän hyvin. Vielä siinäkään vaiheessa en uskonut, että koskaan tulen ylittämään maaliviivaa. Suurin pelkoni oli, että tuuperrun matkalle tai, että en vain yksinkertaisesti pysty.

Jotain kuitenkin tapahtui tuon puhelun jälkeen. Tsemppaavat viestit ja sanat saivat itsevarmuuteni kasvamaan niihin mittoihin, että maaliin pääseminen alkoi tuntua mahdottoman sijaan mahdolliselta. Mitä lähemmäksi starttia mentiin, sitä paremmaksi fiilis muuttui. Lähtoalueelle päästyäni oloni oli rento ja kaikin puolin hyvä, jollain tapaa jopa itsevarma. Niinä hetkinä päätin, että maaliin on päästävä ajassa missä ajassa - ja maaliinhan me päästiin ja vieläpä kevyesti!

Itse juoksu sujui niin hyvin, että muutaman kerran jouduin oikeasti miettimään, että kuinka tämä edes on mahdollista. Minä, joka en ole juossut kuin joitain muutaman kilometrin lenkkejä vuodessa, juoksin alusta loppuun saakka. Missään vaiheessa askel ei tuntunut painavan eikä hengästymisestä ollut merkkiäkään. Sama tahti jatkui aina 17 kilometrin kohdalle asti. Viimeiset neljä kilometriä taittuivat vihlovan polvikivun kanssa, mutta sisukkaana ja päättäväisenä puskin vaivasta huolimatta eteenpäin. Maalisuoralle päästyäni harpoin takuulla koko oman puolimaratonini nopeimmat metrit. Leveä hymy nousi naamalleni ja tiesin tehneeni sen, mitä lähdin tavoittelemaan.

Maaliviivan ylitettyäni fiilis oli sanoinkuvaamattoman upea. Onnellinen, kiitollinen ja kertakaikkisen käsittämätön. Ikimuistoinen.

I did it, I really did it!

Muistuttakoon tämä mitali itseäni siitä, että kaikki on mahdollista, kun vain luottaa itseensä ja omaan tekemiseensä - oli sitten kyse urheilusta tai mistä vain muusta! Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita.

Näihin tunnelmiin ja fiiliksiin on hyvä lopettaa. Tämä hymy ei ihan hetkessä hyydy. Kiitos ja kumarrus jokaiselle minua tsempanneelle

ja lämpimät onnittelut kaikille viikonlopun Helsinki Half Marathonin juosseille. ♥