Ympäristöystävällisempiä kuplajuomia

Löytyykö täältä lukijoita, jotka ovat viime aikoina heränneet kiinnittämään huomiota omiin ostoksiinsa, jotka sisältävät muovia? Turhia pakkausmateriaaleja, muovikassiin sullottuja ostoksia, pullotettuja kuplajuomia, hedelmäpusseihin ladottuja kuorellisia hedelmiä...

Tavallinen keskivertokuluttaja ei - ainakaan oman käsitykseni mukaan - juuri mieti valintojaan kaupassa. Pakasteesta napataan muovikääreellisiä vihannespusseja, omenat ostetaan hedelmäpussiin pakattuina, lihapaketti napataan lihaosastolta kaksinkertaiseen muoviin säilöttynä, muovirasiallinen ituja lentää koriin aivan kuten aina ennenkin ja juomahyllyltä napataan pullo, jos toinenkin kivennäisvettä tai jotain muuta muovipulloon pakattua juomaa. Kotona roskis täyttyy hurjaa vauhtia kaiken maailman muovikääreistä ja roskiksen viemisestä syntyy kotona melkein kinaa, kun pusseja saa olla viemässä ulos turhan usein. Siinä samassa palautuspulloja kiikutetaan kauppaan useamman kerran viikossa. Olisikohan aika pysähtyä?

Itse olen tietoisesti vähentänyt muovipakkausten määrää jo pidemmän aikaa. Kaupasta lähtee hyvin harvoin mukaan ruokia, joiden pakkaus on muovia. Tomaatit, omenat, lantut, kurkut ja monet muut hedelmät ja vihannekset lentävät koriin vain punnittuina, muovipakkauksitta. Kassahihnan jälkeen ostokset pakataan poikkeuksetta joko reppuun tai kangaskassiin. Muita ostoksia en suostu ikinä ottamaan vastaan muovikassiin sullottuina vaan ystävällisesti kerron myyjälle kantavani ostokseni mielummin repussani, joka kulkee mukanani aina.

On minullakin silti paheeni. Viikonloppuisin ja toisinaan arkenakin saatan kantaa kotiini pullon limpparia tai kivennäisvettä. Onneksi tämä on kuitenkin helposti vältettävissä!

Sain joitain viikkoja sitten yhteydenoton PR-toimisto Akvamariinilta mahdollista yhteistyökuviota ja uutta SodaStream Spiritiä koskien, joka muuten vastikään voitti arvostetun Red Dot Design Award 2017 –muotoilupalkinnon. Innostuin ehdotuksesta oitis, koska olenhan yksi niistä, joka toisinaan kotiuttaa kaupasta erilaisia kuplajuomia vaikka ne ovatkin pakattu muoviin.

Laite on ollut nyt käytössäni muutaman viikon ja voin rehellisesti sanoa, että pullot ovat jääneet kauppaan yhtä kertaa lukuunottamatta. SodaStreamilla hapotettu vesi paitsi maistuu erittäin hyvältä, on mukavan edullista sekä on saanut minut juomaan huomattavasti enemmän vettä - kolme kärpästä yhdellä iskulla! Toisinaan olen heittänyt lasiin sitruuna- tai limeviipaleen lisäraikastukseksi, mutta hyvää se on ihan sellaisenaankin. Kraanasta tulevan veden hiilidioksidipäästöt ovat muuten tuhansia kertoja pienemmät kuin pullotetun veden. SodaStreamia käyttämällä luonto kuormittuu näin ollen huomattavasti vähemmän.

Vaikka Suomessa pullojen palautusprosentti on suuri, ei se poista sitä tosiasiaa, että pullojen uudelleen lajitteleminen, kierrättäminen ja muokkaaminen uusiksi tuotteiksi vaatii paljon resursseja - unohtamatta jokaisen uuden pullon valmistuksesta syntynyttä tajuttoman suurta hiilijalanjälkeä. Meillä Suomessa, jossa on yksi maailman parhaista ja puhtaimmista hanavesistä, on täysin järjetöntä ostaa pullotettua vettä. Jokainen ostamatta jäänyt muovipullo säästää sekä ilmastoamme että luontoamme.

Ensi kerralla, kun olet nappaamassa kainaloosi kaupasta muovipullotettua hiilihappojuomaa mieti, että mitä, jos jättäisitkin pullon kauppaan. Astelisit lähimpään SodaStreamin jälleenmyyntipaikkaan ja kotiuttaisit kauniin ja sulavalinjaisen vastikään markkinoille tulleen SodaStream Spiritin. Laitteen, jonka avulla valmistat yhdellä hiilihappopatruunalla jopa 60 litraa kuplajuomia säästyen samalla 40 puolentoista litran muovipullon ostamiselta. Se olisi varsinainen ekoteko se! Meillä on vain tämä yksi maapallo, jonka olemassaoloa tulee kunnioittaa.

Muistutuksena vielä, että jokaisen valinnoilla on merkitystä. Älä siis ryhdy vähättelemään omaa osuuttasi luonnon ja ympäristön kuormittamisessa!

Lisää tietoa muovin haittavaikutuksista löytyy esimerkiksi Googlesta vaikka millä mitalla.

PALJASTUS PAASTOSTA

Nyt seuraa pieni paljastus. Viime viikon keskiviikkona alkanut paastoni on sujunut periaatteessa täysin suunnitelmien mukaan, mutta kuitenkin aivan erilailla kuin annoin teidän aiemmassa paastopostauksessani ymmärtää. Heti keskiviikkoaamuna kupillisen teetä juotuani tajusin, että miksi ihmeessä joisin mehuja tai muitakaan ylimääräisiä nesteitä paastoni tukena, kun tiesin pystyväni elämään myös ilman niitä. Heti silloin tein päätöksen suorittaa puhdistuskuurini vain veden ja yrttiteen avulla.

Päivät ovat kuluneet hurjaa vauhtia ja olo on ollut aikalailla samanlainen kuin tavallisestikin. Olen pystynyt nauttimaan ulkoilmasta, tekemään töitä, kävelemään keskimäärin kympin päivässä, keskittymään kirjanlukuun, ajattelemaan järkevästi - tekemään kaikkea sitä mitä normaaleinakin päivinä. Heikotusta, pääkipua, näläntunnetta tai palelua ei ole ollut. Myöskään ruoan mielitekoja ei ole ilmaantunut ja olen pystynyt selailemaan Instagramista herkullisen näköisiä ruokakuvia paastosta huolimatta. Viimeisen kerran mahani on toiminut lauantaina, neljäntenä paastopäivänä. Syy tuohon lienee se, että en suorittanut suolihuuhtelua ennen paastoa tai sen aikana. Painoa on pudonnut joitain kiloja, mutta niistä en juurikaan perusta - tarkoituksenahan ei ollut painonpudotus. Ikävä turvotus on kadonnut ja tilalle on tullut säkenöivä minä, sellainen minä kuin itseni koen olevan. Tavoitteeseen on siis päästy!

Nyt elellään seitsemättä paastopäivää ja olo on edelleen virkeä ja hyvinvoiva. Pian olisi kuitenkin tarkoitus lopetella puhdistusta ja siirtyä pikkuhiljaa kohti kiinteää ruokaa. Alku tulee ottaa rauhallisesti ja kehoa kuunnellen. Mitään överimättöjä ei luonnollisestikaan tule vetää vaan parasta on aloittaa pienin, harkituin, annoksin. Mahaa ärsyttäviä ruoka-aineita suosittelisin välttämään. Itselleni tuo tarkoittaa ainakin liottamattomien pähkinöiden kaihtamista.

Ja mitähän vielä? En tiedä! Kysykää ihmeessä mitä ikinä mieleenne tuleekaan. Vastailen kysymyksiinne paastoa koskien parhaani mukaan.

Edes mansikka ei pelastanut makua

Kipaisin tuossa äsken kaupassa tarjouksen siivittelemänä. Mukaan lähti Bonaqua raparperi-mansikka kivennäisvesi, jonka ajattelin muuttavan vihdoinkin mielipidettäni kivennäisvesistä. Ei, mielipide ei muuttunut miksikään. En tykännyt, en sitten yhtään. En vaikka kuinka tungin mansikoitakin veteen. Vedessä ei maistunut raparperi saati sitten mansikkakaan. Ei kiitos uudestaan, yhhyh. Loka:n ja Ramlösa:n rantautumista Suomeen odotellen, ne sentaan maistuvat joltain.

Kuvat ovat liian kauniita pahanmakuisesta tuotteesta, mutta julkaistaan nyt kun kerran kuvat otettiinkin.

Onneksi tulppaanit sentään ovat taustalla kuihtuneet, jotain huonoa edes ;).

Anteeksi valitus, mutta oli vain pakko tulla tämä kirjoittamaan. Taidan ensi kerralla janon yllättäessä vain avata hanan ja ottaa lasillisen kylmää hanavettä. Se sentään maistuu, ainakin paremmin kun nuo kuplavedet. ps. halukas saa tulla hakemaan koko pullon veks!