Omenasoseista parhain

Isovanhempieni pihalla kasvaa muutamia ikivanhoja ja suhteellisen kookkaita omenapuita. Ne ovat nököttäneet paikoillaan kymmeniä vuosia jaksaen edelleen tuottaa satoa vuodesta toiseen. Toisinaan omenia tulee mielin määrin ja toisinaan taas hyvin vähän. Tämä syksy on ollut melko poikkeuksellinen. Hedelmiä on tullut reilummin kuin moneen, moneen vuoteen. Mummini on yrittänyt lahjoittaa omenia eteenpäin sen minkä on kyennyt. Loput ovat sitten päätyneet pakkaseen siivottuina ja lohkottuina. Talven aikana niistä saadaan nauttia ainakin muutaman omenapiirakan verran. Niin, ja jää niitä ylikin suuria määriä.

Lapsuusaikana osa omenista päätyi omenahilloksi. Liedellä kypsennetyt hedelmät survottiin sokerin kera sileäksi soseeksi, purkitettiin lasipurkkeihin ja vietiin kellariin odottamaan käyttöä. Hillolla maustettiin niin letut, pannarit kuin murotkin. Toisinaan hilloa saatettiin lusikoida myös paahtoleivän, puuron tai jätskiannoksen päälle. Se maistui meille kaikille ja näin ollen menekkikin oli suurta.

Sittemmin hillon syönti jäi - meiltä kaikilta...

Vasta viime vuonna innostuin uudelleen omenasoseista. Aika vain oli todella huono, sillä puiden sato oli harmikseni silloin lähes mitätön. Maassa makasi vain harvoja tummuneita, muumioituneita, omenia eikä puidenkaan oksilla riippunut juurikaan terveitä saati sitten mitään muitakaan yksilöitä. Saatoin keittää vain yhden vaatimattoman annoksen omenasosetta, joka katosikin parempiin suihin alle päivässä. Noh, ei riittänyt iloa pitkäksi aikaa.

Tänä vuonna asiat ovat onneksi olleet toisin. Omenia on riittänyt vaikka muille jakaa ja siksi olenkin yrittänyt auttaa mummini työtä hedelmien tuhoamisessa parhaani mukaan. Parisen kuukautta sitten keittelin itselleni kotiin muutaman isohkon purkillisen herkullista ja sokeritonta omenasosetta. Purkitin soseet steriileihin lasipurkkeihin ja jäin odottamaan kuinka ne säilyvät ilman makeutusta jääkaappikylmässä. Ensimmäisen purkin naksautin auki kolmisen viikkoa sitten. Katsoin, haistoin ja maistoin - ei mitään vikaa! Muutamassa päivässä sose olikin jo kadonnut purkista. Samalla pääsin toteamaan, että eihän se omenasose mitään makeutuksia tai pakastuksia säilyäkseen tarvitse. Makukin on parempi ja takuuvarmasti aidompi juuri näin. Tällä hetkellä vedellään omenasosesatsin viimeisiä lusikallisia... - lisää olisi jo saatava!

Jotta tekin pääsette maistamaan aidon omenasoseen mahtavan maun, kirjoitin ylös maailman helpoimman "reseptin".

Sokerittomaan omenasoseeseen tarvitset:

omenia

Pilko omenat paloiksi ja poista kodat. Lisää lohkot kattilaan, jossa on hieman vettä. Kypsennä miedolla lämmöllä kunnes hedelmät ovat pehmeitä ja helposti soseutuvia. Surauta sileäksi soseeksi. Purkita kuumana kunnolla puhdistettuihin lasipurkkeihin aivan piripintaan. Anna jäähtyä ja nosta viileään. Nauti kuten haluat!

pst. taivaallinen yhdistelmä syntyy maissikakusta, jonka päälle lusikoidaan reiluhkosti omenasosetta ja valutetaan itsetehtyä tahinia. Viimeistellään pienellä kaneliripauksella.