Rouskuvat raakapatukat

Raakapatukoiden tekstuureissa on eroja. Jotkut ovat koostumukseltaan hivenen jauhoisia ja kuivia, osa taas meheviä ja kosteita. Joistain löytyy rouskuvia sattumia, joistain taas purutuntumaa saa oikein etsiä. Silti minulla on suosikkeja kummissakin kategorioissa - niin niissä rouskuvemmissa patukoissa kuin niissä vähemmänkin rouskuvissa. Ja itseasiassa, pelkkä rouskuvuushan ei tee patukasta hyvää. Se on minun tuomioni. Maku on se joka voittaa - aina.

Rouskuvista, purutuntuman omaavista, patukoista tämän hetken ehdottomat suosikkini ovat Wild thing:in kookos-chiapatukka ja Roobar:in hamppuproteiinipatukka. Nämä kaksi luomulaatuista ja raakaruokailijoille soveltuvaa patukkaa omaavat rouskuvan tekstuurin ja mehevän koostumuksen - unohtamatta sitä makua! Patukoiden ainesosaluettelo on ällistyttävän selkeä, toisesta löytyy neljä ja toisesta taas viisi raaka-ainetta. Jokaisen ainesosan tunnistaa melko helposti eikä joukosta löydy mitään erikoisia sanahirviöitä tai kammoksuttavia lisäaineita. Eniten "päänvaivaa" saattaa aiheuttaa kookos-chiapatukan acerolajauhe, mutta pikaisella Googlettelulla sekin selviää. Kyseessä on kirsikkaa muistuttava trooppinen hedelmä, joka omaa huomattavan C-vitamiinipitoisuuden. 

Kerrotaan nyt sitten vielä mausta - sehän lienee loppupeleissä se valintaperuste ruoalle kuin ruoalle. Sopivan makea taatelipohjainen kookos-chiapatukka maistuu selkeästi kookokselle ja ihastuttaa kookoksesta tykkäävät tai miksei tähän ihastuisi ei-niin-paljoa kookoksesta tykkääväkin? maistelijansa helposti. Cashewpähkinät tuovat makuun lisäulottuvuutta hienoisella kermaisuudellaan ja makeudellaan. Acerolajauhe jota patukassa muuten on 4% on ainakin vielä toistaiseksi jäänyt maistamatta, mutta ehkä sekin maku vielä löytyy - ainakin sitten, kun on tutustunut kyseiseen hedelmään paremmin. Tämä patukka on jokatapauksessa vienyt sydämeni herkullisen viettelevällä kookoksisella maullaan. 

Hamppuproteiinipatukan maku on enemmän maanläheinen. Se ei ole yhtä makea kuin edeltäjänsä, mutta silti todella hyvänmakuinen. Vaikka patukasta löytyy hamppuproteiinia, voin taata, että koostumuksessa sitä ei huomaa. Jauhoisuudesta tai kuivuudesta ei ole tietoakaan. Mehevässä proteiinilla höystetyssä taatelipatukassa maistuvat herkulliset, melko suurikokoiset, mantelipalat.

Näitä ihania patukoita olen nappaillut Ruohonjuuresta mukaan aina Helsinki-päivinä enkä nyt siis tarkoita sitä tapahtumaa, heh.

Terveelliset ja helposti muunneltavat muropatukat

Muistatteko, kun lapsena tehtiin joskus niitä riisimuro"karkkeja"? Niitä, joihin tuli riisimurojen ohella kookosrasvaa sekä kaakaojauhetta. Ne olivat äklön makeita, mutta jollain tapaa silti taivaallisen hyviä. Niin, rouskuvan rapeita. Makeus tuntui aina nielussa asti ja herkkuhimon taltuttaakseen ei montaa palaa tarvinnut napaansa vetää. Ei edes, vaikka oli lapsi!

Nyt vuosien jälkeen ällömakeat herkut eivät enää maistu. Makunystyrät kaipaavat selkeämpiä ja ei-niin-makeita makuja. Ruoalta haluaa hyvää oloa ja pitkäkestoista energiaa. Siksi päättelinkin kehitellä lapsuusaikojen riisimuropaloille terveellisemmän ja sitäkin maistuvamman vaihtoehdon.

10 patukkaan tarvitset:

2dl luomurusinoita

0,5-1tl raakakaakaojauhetta

3dl erilaisia muroja

(tai esim. 1dl muroja, 1dl siemeniä ja 1dl marjoja)

Mittaa rusinat sauvasekoittimen kulhoon tai blenderiin. Aja tasaiseksi sileäksi tahnaksi. Kaavi massa kulhoon ja sekoita joukkoon makusi mukaan kaakaojauhetta. Mikäli et välitä suklaisesta mausta, jätä kaakaojauhe pois. Lisää sekaan erilaisia (puffattuja) muroja tai vaihtoehtoisesti murojen lisäksi esimerkiksi siemeniä, marjoja ja pähkinöitä kuitenkin niin, että rusinamassan lisäksi lisukkeita tulisi noin 3dl. Sekoita ainekset hyvin sekaisin. Lusikoi "taikina" kahden leivinpaperin väliin ja kaulitse tasapaksuiseksi levyksi. Nosta kylmään jähmettymään ja leikkaa myöhemmin paloiksi. Nauti esimerkiksi välipalana!

Aurinkoista laskiaissunnuntain jatkoa! :)

Iloinen kömmähdys ja pehmeän tuhti patukka

Iloinen kömmähdys. Kävin joulukuussa piipahtamassa muutamiin otteisiin Kampin Ruohonjuuressa, mutta yksi kerroista oli erityisen mieleenpainuva. Noudin silloisella kerralla myymälästä testiin uusia tuotteita. Nappasin paperisen testikassini käsiini kunnes huomasin sen olevan yltäpäältä öljyltä muistuttavan aineen peitossa. Kerroin, aina yhtä iloisille asiakaspalvelijoille, että kassissani on varmasti mennyt jotain rikki. He tutkivat kassin ja vaihtoivat rikkimenneen tuotteen uuteen tuotteeseen ja puhdistivat likaantuneet tuotteet huolellisesti. Samalla he vaihtoivat tuotteet puhtaaseen kassiin. Lopuksi he vielä pahoittelivat tilannetta ja kulunutta aikaa.

Sain kassin uudestaan käsiini. Lampsin se kädessäni ovista ulos kunnes varashälyttimet alkoivat piipittämään. Palasin takaisin myymälään ja pyysin tarkistamaan tuotteet. Tarkistus kävi pikaisesti ja käteeni ojennettiin kuin huomaamattani kaksi vegaanista proteiinipatukkaa. Olin hieman hämilläni... En oikein ymmärtänyt mistä on kyse kunnes eräs työntekijöistä kertoi sen olevan käytäntö mikäli hälyttimet piipittävät turhaan asiakkaalle. Nappasin patukat hymyssäsuin kassiini ja kiittelin kovasti ystävällisestä palvelusta. Otin pari askelta ovia kohti kunnes varashälyttimien piippaus kaikui taas myymälässä. Tuotteeni tarkistettiin uudelleen yksi kerrallaan, jotta hälyn syy saatiin selville ja käteeni tyrkättiin taas yksi patukka lisää.

Kolmas kerta toden sanoo. Kolmannella yrittämällä pääsin vihdoin ja viimein ulos kaupasta. Kassissani lojui nyt muiden testituotteiden ohella kolme patukkaa, tarkemmin sanottuna kolme vegaanista ja gluteenitonta proteiinipatukkaa, joiden testausta odotin kuin kuuta nousevaa. Maltoin kuitenkin mieleni ja patukat odottelivat kiltisti viikonlopun yli kassissa kunnes mielitekoni vihdoin vei mennessään.

Oli maanantai-ilta. Olin juuri tullut töistä ja pannut sosekeiton ainekset kattilaan kypsymään. Olo tuntui hieman vetelältä ja lantun pilkkomisen lomassa nautitut juurestikut eivät tuoneet kaivattua energiaa. Silloin mielitekoni sai vallan. Avasin keittiökaapin ja tarrauduin pikaisesti Ruohonjuuresta saamaani patukkaani ja avasin sen niin vikkelästi kuin suinkin pystyin. Näky oli erikoinen, ennennäkemätön, täysin erilainen kuin muissa syömissäni patukoissa. Patukka oli väriltään vaaleahkon ruskea ja muistutti ulkonäöltään hieman ehkä fudgea?. Siellä täällä näkyi hassuja vaaleampia ja tummempia pilkkuja. Ensipuraisu toi edelleen mieleeni fudgen. Koostumus oli mukavan tiivis ja murea, mutta kostea. Aika tuhti - sanoisin. Suussani maistui etäisesti suklaa ja hento vaniljainen maku. Haukkasin toisen palan. Olin myyty. Erilainen koostumus ja miellyttävän miedohko makumaailma olivat tehneet minuun vaikutuksen.

Seuraavat kaksi patukkaa katosivat parempiin suihin parin päivän sisällä ja uusiakin on tullut jo ostettua. Useampia.

Mihin patukkaan sitten ihastuin? TÄSSÄ se on, Pulsinin suklaahipuin varustettu vaniljaproteiinipatukka agavenektarilla ja ksylitolilla makeutettuna ja vihreäteeuutteella terästettynä. Riisi- ja herneproteiinilla täydennettynä ja hedelmämehutiivisteellä ja vaniljauutteella maustettuna.

Kuva lainattu ruohonjuuri.fi

Oletko sinä maistanut kyseistä patukkaa?