Tofuhalloumi - se toimii!

En ole syönyt halloumia kuin joitain kertoja elämässäni. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt vegaaniudesta johtuen jo useampia vuosia. Kyseinen juusto ei ole pyörinyt näinä vuosina mielessäni lainkaan eikä mielitekoja ole ollut. Ainoat kerrat, kun sen olen mieleeni saanut on ne kerrat, kun ympärillä olevat ihmiset ovat sitä grillanneet kesäiltoina tikun päässä nuotion yllä. Niinä hetkinä minä olen nauttinut grillattua tofua tai jotain ihan muuta ja nauttinut siitä täysin siemauksin.

Muistan halloumin olleen paistettuna mukavan rapeaa, kivasti narskuvaa ja jollain kummallisella tavalla ihanan suolaista. Maukasta yhdellä sanalla sanottuna. Mielipiteitä jakavaa, mutta omaan suuhuni silti sopivaa.

Kun loppukesästä tapasin pitkästä aikaa Jalotofun markkinointipäällikköä, hän vinkkasi minulle tofuhalloumista tiedustellessani uusia mielenkiintoisia käyttökohteita ja reseptejä tofulle. Olin toki lukenut kasviperäisestä tofuhalloumista jo useampaan kertaan internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta omia kokeiluja en ollut keittiössäni tehnyt. Göran kehui kasviperäistä vastinetta erittäin maistuvaksi, toimivaksi ja testaamisen arvoiseksi innovaatioksi.

Ja olihan sitä vihdoin testattava tänään - näin useita kuukausia tuon keskustelun jälkeen! Joko arvaatte mitä mieltä kokeilusta olin?

Tofuhalloumi oli viedä jalat alta heti ensipuraisulla eikä ihmekään! Laadukkaasta ja markkinoiden parhaasta Jalotofun tofusta pahaa ei saisi tekemälläkään. Maussa toistuivat juuri ne maut mitkä muistelin halloumissa olevan - mukava suolaisuus, mutta kuitenkin raaka-aineen miellyttävä mietous. Mitään vertailukohtaa siihen "aitoon ja oikeaan" ei tietenkään ollut, mutta väliäkös sillä. Minulle riittää, kun ruoka hervottoman herkullista ja omia makunystyröitäni hellivää.

Asettelin rapeaksi paistetut ohuehkot tofuhalloumiviipaleet itsetehdyn porkkanaleipäsen päälle lehtikaalin, retiisisiivujen, maustekurkkujen ja paprikan kaveriksi. Makunautinto oli suorastaan tajunnanräjäyttävä, juuri niin loistava kuin sen toivoinkin olevan!

Tofuhalloumi tulee olemaan täällä taatusti kesän hittigrillattava kesän mökkireissuilla. Niitä odotellessa!

pst. oma tofuhalloumini syntyi TÄLLÄ RESEPTILLÄ.

Arvonnassa messulippuja ja suklaaunelmia

Heippa rakkaat ystäväiseni! Syksyn odotetuimmat messut lähestyvät kovaa vauhtia ja nyt onkin aika laittaa arvontaan viisi messulippupakettia Ekokauppa Ekolon toimesta. Kukin paketti sisältää kahden I love me -messulipun ohella valintasi mukaan yhden levyllisen luomulaatuista ja takuulla laadukasta Chocolate & Love -suklaata. Voi myös olla, että Ekolo ilahduttaa voittajia lisäksi yhdellä heidän itse valitsemallaan suklaamaulla. Sarjasta löytyy kaikkiaan seitsemän aistikasta makuvaihtoehtoa, joista viisi ovat vegaanisia. Omia makuhermojaan voi päästä hellimään esimerkiksi minttuisella tai kahvin makuisella tummasuklaalla.

Jos arpaonni ei suosi tällä kertaa, suosittelen kuitenkin lämpimästi messuja ja kyseisiin suklaisiin tutustumista. Ekolo osallistuu muuten tänä vuonna syksyn parhaaseen tapahtumaan entistäkin suuremmalla osastolla. Loistavien messutarjousten lisäksi osastolta löytyy myös kahvila, josta voi napata mukaansa vaikkapa laadukasta kahvia ja ihania luomuherkkuja. Hymyilevän henkilökunnan, maistuvat mussuteltavat ja päätpyöräyttävät tarjoukset löydät osastolta 7n41 tapahtuman Luonnollisesti-alueelta.

Arvontaan voit osallistua kertomalla mielipiteesi blogistani. Se voi olla joko kehu tai moite, idea tai toive. Asia, jonka haluaisit minun kuulevan. Liitä mukaan myös toimiva sähköpostiosoitteesi sekä yksi valinnainen Chocolate & Love -suklaalevytoive. Aikaa kommenttien jättöön on sunnuntaihin 16.10. saakka. Onnea arvontaan! ♥

*Yhteistyössä Ekokauppa Ekolon kanssa.

YogiTean upean uljaat uutuudet

YogiTea:lta on hiljattain tullut markkinoille kaksi mielenkiintoista uutuusmakua, *marjainen Immune Support sekä *sitruksinen Matcha Lemon. Kovana teenjuojana olinkin innoissani, kun Ruohonjuuri tarjosi nämä uutuudet minulle maisteltavakseni.

Ensimaistelu tapahtui eilen illalla, kun sain siskoni kylään. Haudutimme kupillisen kumpaakin sorttia ja maistelimme niitä yhdessä. Siskoni ensireaktio *Immune Supportista oli, että "tästähän tulee ihan joulu mieleen". Ainesosaluetteloa tutkaillessamme pystyimme vain toteamaan, että ei ihmekkään. Jouluisia mausteita löytyi nimittäin useita, kanelia, kardemummaa, inkivääriä... Marjaisen makunsa tee on saanut ruusunmarjasta, acerolamehusta ja seljanmarjasta. Voisin helposti kuvitella juovani tätä pitkin talvea vilttiin kääriytyneenä. Saattaa kuitenkin olla, että tämä kyseinen paketti on siihen mennessä kulutettu loppuun jo moneen kertaan - aivan varmasti!

Toinen uutuus, *Matcha Lemon, yllätti minut totaalisesti. En ole koskaan ollut vihreän teen ystävä, mutta tämä vei minulta melkein jalat alta! Maku ei ollut lainkaan ruohoinen eikä tunkkainen vaan raikas ja erittäin miellyttävä. Sopivasti sitruksinen, mutta ei kuitenkaan liikaa. Mausta pystyi aistimaan myös hienon lakritsinjuuren aromin. Mielessäni kerkesin jo miettimaan kuinka herkullista jääteetä tästä saisi kylmäuuttamalla. Se tosin jää vielä odottamaan toteutustaan - nautitaan nyt ensin useat kupilliset tätä lämmintä herkkua!

Teet maisteltuani ajattelin vielä asettaa itseni kiperään tilanteeseen valitsemalla näistä kahdesta oman suosikkini. Tällä kertaa valinta oli kuitenkin niin vaikea, että mihinkään lopputulokseen ei päästy. YogiTean useista - toinen toistaan herkullisimmista - mauista olisi lähes mahdoton valita vain yhtä lempparia. Kyseessä on nimittäin kiistatta yksi parhaista teemerkeistä mitä tiedän. Loistavien makujensa lisäksi YogiTea saa täydet pisteet luomulaatuisuudestaan sekä ihanista mietelauseistaan teepusseissa.

Pystyttekö te nimeämään YogiTea:lta yhden suosikin?

*YogiTea:n uutuudet saatu Ruohonjuuresta.

Death Before Decaf ja kylmäuutetusta kahvista valmistettu jääkahvi

Joitain vuosia sitten en olisi osannut kuvitellakaan, että juon jonain päivänä kahvia lähes päivittäin. En pitänyt kahvin tuoksusta saati sitten maustakaan. Satunnaisia kertoja olin hörppinyt tavallisia markettikahveja, mutta huonolla menestyksellä. Ne jäivät lähes poikkeuksetta aina kuppiin. Milloin kahvi oli liian vahvaa, milloin saippuaisen makuista ja milloin kuin teetä - löysin kahville aina syyn miksi se oli pahaa.

Kun aloitin nykyisessä työpaikassani reilu 2,5 vuotta sitten, sain "työtehtäväkseni" keittää aamuisin sumpit kaikille. Tein sen mielelläni ja monesti sain jopa kiitosta kahvin hyvästä mausta - tosin luulen sen olleen vain mielistelyä, hehe. Parin kolmen kuukauden päästä oma kuppinikin alkoi kuin huomaamattaan täyttyä. Vaikka en erityisemmin pitänyt mausta, tuli siitä aamujeni yksi "kohokohdista". Siitä sai sopivasti virtaa jaksaa päivän askareet.

Sittemmin olen oppinut nauttimaan kahvista aivan uudella tapaa. Enää eivät kelpaakaan markettikahveiksi mielletyt Juhla Mokat tai Presidentit vaan kuppiin on saatava kerta toisensa jälkeen laadukasta ja oikeasti hyvää sumppia, mieluiten vielä luomulaatuista ja melko tummapaahtoista. Valmiiksi jauhetut kahvit ovat muuttuneet kokonaisiksi kahvipavuiksi - kiitos mummini antaman Kahvikaisan - ja suodatinkahvit pressopannulla tehtäviksi. Varsinaiseksi kahvihifistelijäksi minua ei vielä suinkaan voi sanoa, mutta selkeää kiinnostusta on.

Viimeisen vuoden aikana olen testannut useampia kahveja. Osa on maistunut hyviltä, osa OKilta ja osa suorastaan pahoilta. Makuun on vaikuttanut lajikkeen lisäksi sekä paahtoaste että papujen alkuperä ja valmistustapa. Hutiostoilta en ole välttynyt, mutta se onkin kas kummaa vain lisännyt mielenkiintoani kahveja kohtaan.

Kun törmäsin noin kuukausi takaperin kahvifestareiden aikoihin Vantaalla paahdettaviin Death Before Decaf -kahveihin en voinut olla ottamatta yhteyttä kyseiseen yritykseen ja Rikuun yhteistyöehdotuksen merkeissä. Se, mikä kahveissa ensisilmäyksellä miellytti oli upeat, sisustuselementilliset, pakkaukset. Parin sähköpostivaihdon jälkeen sain myöntävän vastauksen informatiivisen selostuksen kera. Kahvit saapuivat lähipostiini yhdessä päivässä (?!) ja pääsivät maistatukseen viikko sen jälkeen.

Ja mikähän mahtoi olla ensituomioni? Luomulaatuinen Papua-Uusi-Guineasta tuleva DBD Filter Coffee Dark vei sydämeni kertaheitolla. Maku oli miellyttävän paahteinen, sopivan tumma ja ihanan pehmeä. Ei lainkaan tunkkainen, liian pistävä tai erikoisia sivumakuja omaava. Kevyesti hedelmäinen ja herkullisesti suklainen - ihan täydellinen aamupalapöydän piristys.

Ensimmäiset neljä kertaa valmistin kahvin pressopannussa "perinteiseen" tapaan, mutta viidennellä kerralla kokeilin kylmäuuttamista. Jauhoin noin 40grammaa papuja käsikäyttöisellä kahvimyllylläni karkeaksi jauheeksi ja lisäsin joukkoon reilun kolmen ja puolen desin verran raikasta vettä. Annoin kahvin uuttua viileässä parinkymmenen tunnin ajan.

Yhden kupillisen join sellaisenaan pienellä lorauksella vettä laimenettuna ja loput kahvista pakastin jääpalamuotteihin aikeenani valmistaa virkistävä jääkahvi. Eilen sitten vihdoin tekaisin tuon suunnittelemani herkkujuoman. Kaadoin lasiin parin desin verran hasselpähkinämaitoa ja lisäsin sekaan 12 jääkuutiota. Kun juoma oli viilennyt riittävästi, pruuttasin joukkoon pienen annoksen kookosnektaria tuomaan hivenen makeutta. Reilu sekoitus pitkällä lattelusikalla ja voila - täydellinen kesäjuoma oli valmis!

Vielä maistelua odottelevat saman merkin DBD Filter Coffee Light ja Banaani-Omena-Mansikkatee.

*Death Before Decaf:in kahvit ja teet saatu yhteistyön kautta.

Terran bataattilastut ja menetetty bataattineitsyys

Kyllä, luit aivan oikein - olen vihdoin menettänyt bataattineitsyyteni.

Bataatti on jo pitkään ollut "hittiruokaa" monien keskuudessa. Sitä ovat syöneet niin treenaajat, laihduttajat, kasvissyöjät kuin ihan "tavalliset" tallaajatkin. Sillä on korvattu aterioiden perunamuusit, naposteluhimojen ranskikset ja sosekeittojen kasvikset. Sitä on ujutettu erilaisiin leipomuksiin koostumusta mehevöittämään ja ompa siitä taiottu myös brownieita.

Ravintoarvoiltaan tuo oranssi vihannes on jonkin verran perunaa parempi. Kuitua siinä on kolminkertainen määrä ja A-vitamiinia yli 700-kertainen perunaan verrattuna. Tavanomainen peruna taas pesee bataatin ainakin C-vitamiini- ja kaliumarvoissa. Bataattia pidetään kuitenkin yleisesti ottaen parempana vaihtoehtona, ehkä pääosin sen sisältämän beetakaroteenin ansiosta. Ihan turhasta ja ravintoaineiltaan nollasta raaka-aineesta ei siis ole kyse.

Minä sen sijaan en ole koskaan lähtenyt mukaan tuohon "bataattivillitykseen". Olen pitänyt bataattia aina ei-niin-ekologisena vaihtoehtona pitkien lentorahtien ja suuren hiilijalanjäljen takia - ja taidan pitää kyllä osittain edelleenkin. En myöskään ole uskonut tuon makeaksi ja jauhoisaksi kuvaillun oranssin kasviksen olevan niin maukas, että sitä kannattaisi lapata ostoskoriin. Bataatin "sijasta" kotimaista lanttua ja erilaisia kurpitsoja taas on kulunut kiloittain. Nekin muuten sopivat aivan täydellisesti erilaisten niin makeiden kuin suolaistenkin ruokien valmistukseen!

Maanantaina päätin kuitenkin vihdoin sanoa bataattineitsyydelleni hyvästit ja avata kaapissa odottavan Ruohonjuurelta testiin saamani *Terran bataattilastupussin. Avasin pussin toiveikkaana ja mielenkiintoa puhkuen. Ensimmäiset sekunnit vain tuoksuttelin lastuja, kunnes käteni jo eksyi syvälle pussin uumeniin. Nappasin ensimmäisen lastun sormiini ja ängin sen malttamattomana suuhuni. Rouskuttelin sen menemään ja kaivoin seuraavan. Taisin kaivaa pari seuraavaakin ihastuksissani. Ennen kuin kerkesin edes tajuamaan, huomasin pussista olevan jäljellä enää noin puolet. Ei liene siis jäävän epäselväksi mitä mieltä lastuista olin - olivathan ne nyt aivan todella herkullisia!

Ensipuraisu sai hymyni huulille ja makunystyräni heräämään. Maku oli tosiaankin makea - aivan kuten on kuvailtukin - ja maltillisesti suolainen, koostumus ihastuttavan rapea ja rouskuva. Ulkonäkö kauniin oranssi ja perunalastumaisesti poimutettu. Yhdellä sanalla kuvailtuna herkullinen.

Syön perunalastuja todella harvoin, mutta *Terran merisuolamaustettuja bataattilastuja voisin kuvitella mutustavani useamminkin. Lastuista ei jäänyt ikävää sipseistä tuttua rasvakerrosta kitalakeen eikä kevyt suolaus saanut janoa kasvamaan hetkessä pilviin. Kaiken kaikkiaan lastut tuntuivat omaan makuuni terveellisemmiltä ja maukkaammilta, vaikka mistään terveystuotteesta ei tietenkään ole kyse. Lisäplussana saanen sanoa, että nämä rapsakat herkut ovat hyvän makunsa lisäksi luomulaatuisia, gluteenittomia ja vegaanisia. Oivia naposteltavia siis kenelle vain!

Kun siskoni seuraavan kerran ehdottaa viikonloppuherkuksi sipsejä, tiedän mitä napata matkalta mukaan Ruohonjuuresta!

*Terran bataattilastupussi saatu testiin Ruohonjuuresta.

Pettämätön hiusten hellijä

Okei, myönnän heti alkuun, että en ole koskaan ollut luxustuotteiden ylin ystävä. Kaapeistani ei ole löytynyt mitä lie kymmenien eurojen arvoisia puteleita ja purkkeja, joiden muka pitäisi tehdä ihmeitä. Ei telkkareissa tai Stockan mainoksissa pyörineitä hiusten hellijöitä. Sen sijaan olen pitäytynyt vähän tuntemattomammissa merkeissä, merkeissä, joita ei liiemmin mainosteta tai hehkuteta ympäriinsä. Tuotteissa, jotka loistavat tietyissä piireissä kuin tähdet pimeällä taivaalla.

Hiustenhoito on aina ollut minulle vähän ristiriitainen juttu. En ole liiemmin ravaillut kampaamoissa, tutkinut hiustrendejä saati sitten kuluttanut satoja euroja vuodessa hiusteni hyvinvointiin. En ole käynyt mitä lie siloittavissa hoidoissa tai ihmeellisissä käsittelyissä. En edes päähieronnoissa. En, vaikka se takuulla rentouttavaa olisikin. Olen halunnut - tai ainakin toivonut - hiusteni näyttävän hyviltä melko vähäiselläkin hoidolla.

Teinivuosien "joka-päivä-on-pestävä-hiukset" -ajatusmaailma on vuosien varrella muuttunut radikaalisti. Hiukset eivät enää kaipaakaan pesua päivittäin vaan ne todella janoavat taukopäiviä. Päiviä, jolloin ne saavat lepattaa rennosti tuulen mukana, omanlaisinaan, luonnollisina. Juuri sellaisina kuin ne ovat.

Nykyään hiukseni saavat parasta mahdollista hoitoa pari kertaa viikossa. Silloin keskityn kunnolla niiden pesuun että kosteutukseen. Suihkuhetkeni eivät ole ohi minuutissa - valitettavaa vedenkulutuksen ja luonnon kannalta -, tai edes kahdessa. Levitän shampoon huolellisesti ja annan hoitoaineen imeytyä joitain minuutteja. Keskityn todella siihen mitä teen. Loppusuihkusta kastelen hiukset vielä viileällä vedellä. Se raikastaa sekä oloa, että tekee hiuksista vieläkin ihanemman tuntuiset ja kauniimmin kiiltävät. 

Mutta.. Ei ole yhdentekevää millä hiuksensä pesee tai kosteuttaa. Sillä todellakin on väliä - painolla VÄLIÄ. Monia merkkejä - jopa tuskaisen epätoivoisesti - kokeilleena voin vannoa, että jokaiselle hiuslaadulle löytyy takuulla ajan kanssa se oikea merkki. Merkki, joka tekee kutreista hulmuavan pehmeät ja kauniin luonnolliset. Merkki, josta on vaikea luopua useidenkaan purkkien jälkeen. Merkki, joka ihastuttaa kerta toisensa jälkeen - vielä parinkin vuoden jälkeen.

Minulle se merkki on Less is More.

SUNDAYMOOD

Moikka ja mukavaa pian hämärtyvää sunnuntaita kaikille! Tulin vain pikaisesti näyttämään missä merkeissä täällä kuluu loppupäivä. Totaalisen rentoutumisen ja viltillä istumisen lomassa aion nauttia kupeittain uutta suklaista suosikkiteetäni sekä ihastella kauniisti kuvitettua Green Kitchen Stories -reseptikirjaa. Hieman myöhemmin tarkoitus olisi myös käydä kevyellä kävelylenkillä raikasta ilmaa haukkaamassa, mutta muuten olen pyhittänyt tämän päivän levolle - uuteen viikkoon valmistautumiselle. Tämän mahtavampaa viikon lopetusta tuskin voi olla. 

Muistakaahan levätä - myös muulloinkin kuin vain sunnuntaisin! ♥

Karamellisoitua seesamitofua ja lempeää silmusalaattia

Ette uskokkaan kuinka innoissani olen, kun pääsen vihdoin julkistamaan tämän reseptin! Reseptin, joka syntyi kahden suomalaisen huipputuotteen, Jalotofun savutofun ja Silmusalaatin versosekoituksen, pohjalta.

Kummatkin näistä tuotteista ovat minulle ennestään jo hyvin tuttuja. Jalotofua maistelin ensikertaa jo lähes kymmenen vuotta sitten, kun joulupöydästämme löytyi uunitettu ja savulla maustettu Jalotofu äitini rakkaudella valmistamana. Pieni köntti katosi parempiin suihin parin päivän aikana sinapin ja makeiden juureslaatikkojen kera. Suurinta suosikkia siitä ei silloin tullut, mutta tuon talven jälkeen Jalotofusta on tullut kauppareissujeni vakiostos. Ostos, joka päätyy koriin erityisesti kotimaisuuden, hyvän rakenteen sekä melko kattavan makuvalikoiman takia.

Silmusalaatti sen sijaan on minulle uudempi tuttavuus. Ensimmäiset haarukalliset raikkaita luomulaatuisia silmusalaatteja päätyivät suuhuni muistaakseni kolmisen vuotta sitten, vuonna 2012. Tuon jälkeen olen testannut jokaista neljää makua vähintään kymmenen kertaa ihastuen niihin kerta toisensa jälkeen aina vain enemmän ja enemmän. Ne sopivat mahtavasti niin salaattiin, leivän päälle kuin tortilloihinkin. Niin, ja tietenkin ihan sellaisinaan syötäviksi. Herkullisen makunsa lisäksi ne antavat mielenkiintoista tekstuuria ruokaan kuin ruokaan.

Kumpikin tuotteista valmistetaan näin etelä-suomalaisen kannalta täydellisissä paikoissa, Jalotofun tehdas sijaitsee merellisessä Tammisaaressa kun taas Silmusalaatit tulevat niinkin läheltä kun Vantaalta. Oikeaa lähiruokaa siis!

Löpinät kuitenkin sikseen ja itse reseptiin. Reseptiin, joka on saanut etäisesti vaikutteita Japanista sekä melko yksinkertaisista ja helposti tunnistettavista mauista. Mauista, jotka kattavat lähes kaikki aistimamme maut aina makeasta suolaiseen ja umamista happamaan.

Rakenteiden osalta tässä ruoassa on kaikki mitä vain voi toivoa, on rapeaa, pehmeää ja sileää - kiinteää ja juoksevaa. Myös lämpötilavaihtelut tekevät annoksesta aina vain rutkasti mielenkiintoisemman. 

Karamellitofu seesamikuorrutteella ja lempeällä silmusalaatilla 4hlö:lle

1pkt Jalotofun kylmäsavutofua

3-4rkl kookosnektaria (tai muuta siirappia)

reilusti seesaminsiemeniä

ripaus suolaa

1pkt Silmusalaatin letkeän lempeää silmusalaattia

salaattia (esim. vuonankaalia, rucolaa, pinaattia...)

punajuurta

porkkanaa

inkivääriä

sitruuna

soijakastiketta

sitruunamehulla maustettua tahinia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko tofu melko reilun kokoisiksi kuutioiksi ja painele ne kuiviksi esimerkiksi talouspaperin välissä. Sivele palojen päälle kauttaaltaan kookosnektaria ja kasta ne yksitellen ripauksella suolaa maustettuihin seesaminsiemeniin. Nosta kuorrutetut tofut leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunin keskitasolla, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Tällä välin valmistele salaatti. Jaa silmusalaatti pientä osaa vaille neljälle lautaselle. Kokoa päälle mieleisiäsi vihreitä kuten vuonankaalia, rucolaa, pinaattia ja viinisuolaheinää. Suikaloi raaka punajuuri ohuiksi tikuiksi ja lisää sekaan. Tee samoin myös ohueksi viipaloiduille porkkanalle ja inkiväärille. Leikkaa lopuksi jokaisen annoksen reunalle pari kolme pientä sitruunalohkoa.

Nosta paistuneet tofupalat uunista. Jaa lämpimät palat lautasille ja lorauta jokaisen annoksen päälle soijakastiketta. Lisää päälle vielä viimeiseksi sitruunamehulla maustettua ja ohennettua tahinia sekä pieni keko silmusalaattia.

Nauti herkullisesta ja ravitsevasta lounaastasi!

PS. Kukaan tuskin voi väittää etteikö savuisen maun ja makean yhdistelmä olisi vähintäänkin tappavan herkullinen - sitä se nimittäin on!

*Jalotofu sekä Silmusalaatti saatu reseptin kehittelyä varten.

Banaani-raakasuklaakolikot

Banaani-suklaakolikoihin tarvitset:

kaakaomassaa

banaanikolikoita

Sulata kaakaomassa vesihauteessa. Asettele banaanikolikot konvehtimuottien pohjalle ja kaada päälle sula kaakaomassa. Nosta vuoat kylmään jähmettymään pariksikymmeneksi minuutiksi. Nauti kolikot viileinä esimerkiksi tummapaahtoisen kahvin kera.

Yummies!

[RAW] Pekaanipähkinäkonvehdit tahmaisella täytteellä

Keksimäiset pekaanipähkinät, tahmaiset rusinat ja rapsahtava suklaakuori - raakakonvehdit, joista kieltäytyminen on mahdotonta. I swear.

Ruoka- ja hyvinvointiblogien reseptit tuntuvat nykyään vilisevän ties minkälaisia erikoisia ainesosia, joita "tavallisen tallaajan" kaapeista ei löydy. On spirulinaa, macaa ja tocoa. Viherjauheita ja erikoisia öljyjä. Monet lukijat joutuvat vain tyytymään kuvien katseluun, kun rahkeet eivät vain riitä niiden kaikkien erilaisten "muka-niin-hyvien" superfoodien ostoon. Rahaa palaa ja lopulta ainekset makaavat kaapeissa kuukausitolkulla. Ymmärrän teitä, minä todella ymmärrän.

Ruoan on oltava nautinto, ei suuri vaiva. Jos joudut kiertelemään kaupoissa useammankin tunnin etsien tiettyä raaka-ainetta etkä siltikään löydä, unohda se. Etsi resepti, joka on helppo toteuttaa. Resepti, jonka ainekset löytyvät vaikka lähikaupasta. Jos et löydä jotain, mieti viehtoehtoja. Ole luova - sitä tarvitaan ruoanlaitossa.

Raakasuklaa tai tässä tapauksessa kaakaomassa ei ole ainut vaihtoehto konvehtien suklaakuorelle. Voit vaihtaa sen helposti myös tummasuklaaseen. Muista nyrkkisääntö, että mitä tummempaa, sen parempaa. Jos kuitenkin pidät reilusti makeasta suklaasta, valitse esimerkiksi 75% suklaa tai sitäkin alhaisempi prosenttiluku. Tee kuten sinusta tuntuu hyvältä. 

Täyte sisältää vain ja ainoastaan meheviä luomurusinoita, mutta ei niidenkään puutteeseen resepti kaadu. Tahmaiseksi sisukseksi käy rusinoiden lisäksi esimerksi taateli- tai viikunatahna. Voit kokeilla myös luumuja tai vaikka kaikkia sekaisin. Tärkeintä on, että sisus on mehevä ja ihanan makea. Sopivan tahmainen.

Konvehtien pohjana toimivat keksimäiset pekaanipähkinät. Pähkinät, jotka ihastuttavat rapeudellaan. Ravintoarvoiltaan pekaanit ovat tuhtia tavaraa. Ne sisältävät reilusti rasvaa ja rutkasti erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineta. Jos pekaanien löytäminen tuottaa tuskaa, vaihda tilalle saksanpähkinät. Niiden löytäminen lienee hieman helpompaa, mikäli astuu tavallisen pieneen lähikauppaan. 

Älä tee tästä 3 raaka-aineen reseptistä itsellesi vaikeata. Sovella ja ole luova - lupaan, että saat aikaiseksi ainakin jotain lähes yhtä hyvää ellei jopa parempaa!

25 konvehtiin tarvitset:

noin 25kpl pekaanipähkinöitä

1 lohkare kaakaomassaa

1dl luomurusinoita

Laita kaakaomassa vesihauteeseen sulamaan. Mittaa rusinat sauvasekoittimen kulhoon ja surauta tasaiseksi tahnaksi. Ota esille pekaanipähkinät. Valitse yksilöistä halutessasi kaikista ehjimmät ja kauneimmat. Kun valitsemasi pähkinät ovat esillä, aloita konvehtien teko. Lusikoi rusinatahnaa pähkinän "kouru"puolelle sopiva keko. Tasoita massa joko sormillasi tai lusikkaa apuna käyttäen. Muotoile massa pyöreähköksi, pähkinän muotoa mukailevaksi. Tee samoin kaikille pähkinöille. Jos tahnaa jää yli, kaiva pähkinäpussistasi muutama yksilö lisää. Kun kaikki pohjat ovat saaneet päälleen rusinatahnan, jatka kuorrutuksella. Kasta konvehdit yksitellen sulaneeseen kaakaomassaan ja nosta leivinpaperin päälle jäähtymään. Nopeuttaakseni kovettumista voit nostaa pellin tai astian jääkaappiin. Anna kovettua.

vink. jos sulaa kaakaomassaa jää yli, voit kovettaa sen viileässä uudestaan tai käyttää esimerkiksi suklaapäällysteisten cashewpähkinöiden tekoon.

Nauti herkullisen tahmaisista pekaanipähkinäkonvehdeista esimerksi tummapaahtoisen kahvin kera!

[RAW] Vaniljainen kookosvoi

Muistan lapsena kuinka äitini söi Bounty-patukoita. Patukoita, joiden sisus on valkoinen ja täynnä kookosta. Hieman mureneva ja rouheinen. Vahvasti kookokselle tuoksuva.

Minä saati sitten siskonikaan emme piitanneet noista patukoista. Jopa inhosimme niitä. Saatoimme mielessämme miettiä, että kuinka kukaan voi syödä mitään Bountyjen kaltaista. Hyi yök - se oli reaktiomme. Samaa mieltä taitaa edelleen olla siskoni.

Sittemmin olen itse ihastunut kookoksen vahvaan ja kermaiseen makuun. Vai olisiko rakastunut kuitenkin paremmin kuvaava sana? Kaikki missä on kookosta maistuvat minulle. Oli se sitten riisikakut kookosöljyllä, kookosöljyssä popatut popparit, aamupuuron päälle heitetyt kookoshiutaleet tai pannulla paahdetut kookoslastut - oli se sitten mitä vain, minä saletisti tykkään. Ja vielä kun makunautintoon lisää ripauksen suolaa, niin aijjjai.

Kookoksen himosta tämäkin resepti syntyi. 

Vaniljaiseen kookosvoihin tarvitset:

kookoshiutaleita/-lastuja*

vaniljajauhetta*

Kaada haluamasi määrä kookoshiutaleita tehosekoittimen kannuun tai sauvasekoittimen kulhoon. Sekoita kunnes tuloksena on pehmeän sileää kookosvoita. Jos koneesi alkaa kuumentua, pidä hetki taukoa ja jatka uudelleen. Aikaa kyseiseen operaatioon ei mene varmasti kymmentä minuuttia kauempaa, jos sitäkään. Tehokkaalla vehkeellä kyse voi olla ihan muutamasta minuutista. Mausta kookosvoi lopuksi laadukkaalla vaniljajauheella. Säilytä seos mieluiten viileässä

Parhaita lisukkeita vaniljaiselle kookosvoille ovat mielestäni kohmeiset banaani- ja ananaspalat, mutta mikään ei estä käyttämästä tätä esimerkiksi raakapatukoiden, smoothieden tai raakakakkujen pohjana. Kokeile ja ihastu - ja taatusti muuten ihastut! 

*Reseptissä käytetty keittiöni vakiasukkaita, eli Makrobioksen kookoslastuja ja Rapunzelin vaniljajauhetta. Kumpaakin on saatavilla Ruohonjuurista!

Raikas suklaakuorinta

Hei, saaks tätä maistaa? - se oli ensimmäinen reaktio avattuani purkin. Miedosti suklainen raikas tuoksu täytti sieraimeni. Vesi nousi kielelleni. Aivan kuin olisin saanut eteeni appelsiinista suklaavanukasta. Ja sitähän mä melkein tosiaan sain!

Olen käyttänyt samaa kasvokuorintaa ikuisuuden, lähes ikuisuuden. Se on ollut toimiva ja iholleni sopiva - miksi siis vaihtamaan? Joskus tulee kuitenkin stoppi. Huomaa, että tuote ei enää teekkään samoja asioita, kun alussa. Iho ikäänkuin tottuu tai adaptoituu käytettävään kosmetiikkaan. Alkuaikojen HURRAA-huudot vaihtuvat tylsistymiseen. Tuotetta käyttää vain, koska on sen joskus hyväksi todennut. Vaihto toiseen tuotteeseen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta jo ensinnäkin sen takia, että luonnonkosmetiikan kirjo on nykyään älyttömän laaja. Kuka sitten jaksaisi kierrellä puljuja ja putiikkeja oikeaa tuotetta etsien tuntikausia? En ainakaan minä, laiska minä.

Onneksi on eräs merkki, joka tuntuu pelastavan aina. Se on nimittäin FLOW Kosmetiikka. Merkki, jonka tuotteisiin en ole koskaan joutunut pettymään. En, vaikka käytössäni on ollut ainakin kymmenen erilaista purkkia ja putelia aina hiustuotteista kasvojenhoitotuotteisiin.

FLOW Kosmetiikka on suomalainen luonnonkosmetiikkaa valmistava muutaman hengen pienyritys, jonka tuotantotilat sijaitsevat Hyvinkäällä. Kaikki tuotteet tehdään laadukkaista, luonnollisista, raaka-aineista eläinkokeettomasti. Tuotekehitys ja reseptit syntyvät perustajajäsenten käsissä, vaikka osa tuotannosta onkin nykypäivänä ulkoistettu sopimusvalmistajille kasvavan kysynnän takia. 

Tuotekirjo FLOW Kosmetiikalla on suhteellisen laaja. Valikoimista löytyvät tuotteet niin hiuksille, vartalolle kuin kasvoillekkin. Mukaan mahtuu myös meikeistä pitäville puutereita, poskipunia sekä aurinkopuutereita - jokaiselle siis jotakin!

Nyt kuitenkin otsikkoon. Tähän raikkaan suklaiseen kasvokuorintaan. Uuteen suosikkiini.

Kuvissa esiintyvä tuote on kyseisen merkin sokeri-suklaakuorinta. Kuorinta, joka tekee juuri sen minkä lupaakin. Kosteuttaa ja pehmentää. Kuorii ja puhdistaa. Ja tuoksuukin aivan älyttömän herkulliselle! Suurehkot sokerikiteet hierovat ihoa hellän miellyttävästi ja sheavoi jättää kasvot todella kosteutetuksi. Niin kosteutetuksi, että erilliselle voiteelle ei varmasti ole tarvetta. Kuorinta on koostumukseltaan kiinteää, mutta levittyy kosteutetulle iholle hyvin. Suositeltu käyttötiheys on 1-2 kertaa viikossa, joten purkista saa riittämään useaan hemmotteluhetkeen.

*tuote saatu FLOW Kosmetiikalta.

Onko suomalainen FLOW Kosmetiikka sinulle tuttu?

Pikaruokaa parhaimmillaan

Pikaruoka mielletään yleensä hampurilaisateriaksi tai noutopizzaksi. Sellaiseksi, joka tihkuu rasvaa ja täyttää kertaheitolla päivän suolatarpeen. Minä en sellaisiin koske. En ainakaan, jos ja kun kyse on "perinteisellä" tavalla valmistetuista mätöistä. Ne eivät saa vettä herahtamaan kielelleni. Jo pelkkä rasvan etova ja voimakas haju saa oloni tukalaksi. Sellaiseksi, että viimeisetkin ruokamieliteot katoavat kuin tuhka tuuleen. Siksi en niitä myöskään syö. 

Onneksi pikaruoan ei kuitenkaan tarvitse olla pelkkää epäterveellistä mättöä vaan lautaselleen voi saada täytettä esimerkiksi tästä herkullisesta nuudelikulhosta. Ruoasta, joka valmistuu muutamissa minuuteissa muutamasta raaka-aineesta ja sopii oikeastaan syöjälle kuin syöjälle.

Pikaiseen nuudelikulhoon tarvitset:

ohuita riisinuudeleita

luomumaissia

luomupapuja

currytahnaa

kirsikkatomaatteja

hiivahiutaleita*
loraus soijakastiketta

+

koristeluun vihreitä yrttejä

Valmista riisinuudelit. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää nuudelit joukkoon. Nosta kansi päälle ja jätä nuudelit kuumaan veteen muutamaksi minuutiksi tai kunnes ne ovat riittävän kypsiä. Kaada ylimääräinen vesi pois. Lisää joukkoon loraus öljyä ja valutetut pavut ja maissit sekä puolitetut kirsikkatomaatit. Nosta kattila takaisin levylle. Anna seoksen kuumentua parisen minuuttia. Mausta lopuksi esimerkiksi tandooricurrytahnalla. Tarjoile halutessasi tuoreiden yrttien kuten korianterin tai thai-basilikan ja soijakastikelorauksen kera. Ripottele päälle vielä viimeiseksi riisipohjaisia hiivahiutaleita. Nauti!

*Reseptissä käytetyt vitamiinirikkaat Rapunzelin riisipohjaiset hiivahiutaleet ovat perinteisiin ravintohiivahiutaleisiin verrattuna maultaan aromikkaampia ja voimakkaampia. Ne sopivat mielestäni erityisen hyvin riisiruokiin, mutta maistuvat myös esimerkiksi avokadolla sivellyn riisikakun päällä. Parhaiten hiutaleiden ravintoaineet saa säilymään, kun lisää ne vasta valmiiseen, jo kuumenettuun, ruokaan. Toki hiutaleet sopivat myös kylmiin ruokiin. Kokeile niitä esimerkiksi peston seassa, erilaisissa dippeissa ja levitteissä tuomaan juustoista makua.

Makujen ja tekstuurien ilotulitus

Ruoasta mielenkiintoisen tekevät erilaiset tekstuurit ja vaihtelevat maut. Pelkkä sileä sose tai kova korppu eivät ole järin mielenkiintoisia saati sitten välttämättä kovin maukkaitakaan. Itse tykkään siitä, että ruoasta löytyy erilaisia tekstuureja sekä makuja. Hapanta ja kirpeää, suolaista ja makeaa.. Sopivassa suhteessa pehmeää ja rouskuvaa. Ei liikaa eikä liian vähän.

Muistan lapsuudessani syöneeni melko paljon mansikkajogurtteja, joissa siellä täällä oli epämääräisiä tai muuten vain epämiellyttävän tuntuisia mansikan paloja. Voin kyllä myöntää, että kyseinen jogurtti maistui kuitenkin minulle - se saattoi jopa olla yksi suosikkivälipaloistani - paremmin kuin vaikka banaanijogurtti. Siinä kun ei ollut mitään sattumia. Maku oli happaman makea ja tylsän sileä. Jätin banaanijogurtit suosiolla siskolleni, joka niistä tuntui pitävän minua enemmän. Mutta ne niistä lapsuusvuosista..

Tänä päivänä makuni on kehittynyt huomattavasti noista vuosista ja vaadin ruoaltani jo sitä jotakin. Haluan suuhuni kerta toisensa jälkeen makujen ja tekstuurien ilotulituksen - kokemuksen, josta jää hyvä mieli. Smoothien sekaan on lähes aina saatava esimerkiksi kiivejä, koska niiden avulla juomaan saa hieman purutuntumaa. Kasviperäisten jogurttien seuraksi kaipaan aina vähintääkin paahdettuja kaurahiutaleita ja hedelmiä. Sosekeitot saavat piristävän lisän siemenistä tai pähkinöistä. Tylsä ruoka kun ei maistu miltään - eihän vaan?

Tylsää ruoakaa ei siis syödä - ei ainakaan täällä. 

Kulinaristin aamiaiseen tarvitset:

luomu soijajogua (Rainbow)

vaniljaista granolaa

mansikkasiivuja

passionhedelmän

Kasaa ainekset tarjoilulaseihin kerroksittain niin, että granola jää mieluiten pinnalle. Näin granolasi pysyy rouskuvana ja saat sitä suuhusi joka lusikallisella. Samalla lusikkasi varsi pysyy puhtaana et joudu kaivelemaan havittelemiasi aineksia pohjalta. Kaavi pinnalle passionin hedelmälihat ja koristele pinta vielä parilla mansikkasiivulla. Herkuttele upeasta aamiaisesta joko yksin tai yhdessä rakkaimpien kanssa.

Marjoista maistuvin

Okeiokei, myönnän, että suomalaisia tuoreita suoraan metsästä poimittuja mustikoita eivät voita mitkään marjat. Eivät kesäiset mansikat saati sitten villivadelmatkaan. Eivät tyrnit tai puolukatkaan. Sanoisin mustikoiden olevan sienten lisäksi yksi parhaista maamme villinä kasvavista ilmaisista antimista, unohtamatta villivihanneksia kuten nokkosta ja vuohenputkea.

Mutta nyt en aiokkaan puhua suomalaisista marjoista vaan näistä ulkolaisista tulokkaista. Gojeista, inkoista ja mulpereista. Marjoista, joiden nimet eivät välttämättä vielä kaikille ole kovin tuttuja. Itseasiassa toisena mainittu inkamarja ei suinkaan ole marja vaikka sitä marjaksi kutsutaankin. Suomessa se on paremmin tunnettu karviaiskoisona tai ananaskirsikkana. Mutta kun tämä ananaskirsikka kuivataan, muuttuu se inkamarjaksi vähän niin kuin viinirypäleet rusinoiksi.

Tuoreina ananaskirsikat ovat makeahkon raikkaita ja hieman kirpsakoita. Keltaista "hedelmää" ympäröi ohut kotelomainen kuori, joka poistetaan ennen syöntiä. Halkileikattu ananaskirsikka muistuttaa hieman keltaista tai oranssia pikkutomaatia. Sisällä näkyy useita pieniä siemeniä, mutta koostumus on huomattavasti vähemmän vetinen kuin tomaattilla. Ananaskirsikoita käytetään muun muassa kakkujen koristeina ja hedelmäsalaattien seassa.

Toinen tapa nauttia näistä keltaisista palleroista, ovat kuivatut vastineet inkamarjat. Kuivattuina ananaskirsikat ovat oikeita ravinnepommeja. Ne sisältävät huomattavasti beetakaroteenia sekä C-vitamiinia. Näiden hyödyllisten vitamiinien lisäksi inkoista löytyy runsaasti eri B-vitamiineja sekä suhteellisen runsaasti proteiinia. Myös hiilihydraattien määrä on varsin kohtuullinen eikä kuidun määrässäkään valittamista ole.

Miksi sitten tykkään näistä marjoista? Jos katsotaan asiaa vain maun kannalta, ovat nämä alussa mainituista ulkolaisista "marjoista" se maukkain ja aromaattisin - maistuvin -vaihtoehto. Maku on kirpeä ja miedosti makea. Pienen naposteluhimon taltuttamiseen ei tarvita montaakaan marjaa eikä varsinaista himoa näihin synny esimerkiksi rusinoiden tai muiden makeiden marjojen tavoin. Samalla kun naposteluhimo tyydyttyy täyttyy energia- sekä vitamiinitarpeet. Erityisesti inkat sopivat mielestäni raakapatukoiden sekaan, granolan ja smoothieiden joukkoon ja soijajogurtin kaveriksi. Vihreän teen sekaankin olen näitä heitellyt ja hyvin ovat toimineet. Viime viikolla marjoja eksyi usempaankin otteeseen kulhoon TÄMÄN granolan kera.

Lisäplussan inkat saavat siitä, että niitä on saatavilla luomuna useista ekokaupoista ja tätä nykyä myös monien supermarkettien hyllyiltä vaihtelevan kokoisissa pakkauksissa. Ensimaistelijat voivat kotiuttaa pienempiä pakkauksia tai suunnata irtomyyntipaikkaan kun taas me suurkuluttajat ostamme niitä isoja "säästöpakkauksia".

Alla vielä muutama suosikkituotteeni, jotka sisältävät inkamarjoja:

[raakasuklaa] Lovechock - Pineapple/Inca

[raakapatukka] Roobar - Inca berry

[evässekoitus] Puhdistamo - Inka/cashew/tummasuklaa

Mitkä ulkolaiset kuivatut marjat ovat sinun suosikkejasi?

Aurinkoinen aamusmoothie

Katsokaa ulos! Aurinko paistaa, linnut laulavat ja meri kimmeltää lämpötilan kipuessa yhä ylemmäksi ja ylemmäksi. Tästä ei voi muuta kuin tulla hyvä päivä - vai mitä? Päivän askareet ovat itselläni vielä mietinnän alla, mutta ainakin tuosta ilmasta on päästävä ihan juuri nauttimaan. Eli nyt siis kimpsut ja kampsut päälle. Heippa ja ihanan keväistä lauantaita jok'ikiselle! ♡

kiwi-mango-melon-pear smoothie and Pukka's lemon&mandarin tea

[RAW] Raikkaan makea raakaleivos

Viiteen leivokseen tarvitset:

4 kypsää luomubanaania

1dl maamantelijauhetta

1rkl *baobabia 

1tl super C-vitamiinia

0,5tl raastettua luomuappelsiinin kuorta

Kuori banaanit ja pilko ne tehosekoittimeen tai sauvaskoittimen kulhoon. Aja tasaiseksi soseeksi. Lisää loput ainekset joukkoon ja sekoita. Huomioi, että jauhot saattavat pöllähtää, joten sekoita aluksi esimerkiksi lusikalla. Jaa taikina viiteen pieneen vuokaan ja pakasta muutama tunti tai enemmän. Nosta leivokset huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele haluamallasi tavalla ja tarjoile esimerkiksi paperisista muffinivuoista. 

*baobab saatu Ruohonjuurelta.

Tämä raikas raakaleivos saa makeutensa kypsien banaanien lisäksi pähkinäisestä ja luonnollisen makeasta maamantelijauheesta sekä herkullisesta ananasmaisesta baobabjauheesta. Raikkautta tuovat raastettu luomuappelsiinin kuori ja Puhdistamon super C-vitamiini. Pieni leivos sopii niin teen tai kahvin seuralaiseksi kuin vaikka ravitsevaksi väli- tai iltapalaksikin. 

Reseptissä käytetty baobab ei hurmaa pelkästään maullaan vaan se on myös erittäin hyvä C-vitamiinin, raudan, kalsiumin sekä magnesiumin lähde ja kuitupitoisuudeltaan huikea (noin 50g/100g). Esimerkiksi suosittuun lucumaan verrattuna baobab sisältää reilusti vähemmän hiilihydraatteja, tuplasti kuituja sekä enemmän vitamiineja ja hivenaineita. Niin, ja sanoisin sen sisältävän enemmän myös makua!
 

Nämä kaikki ainekset tähän reseptiin saa hankittua yhdellä kauppareissulla Ruohonjuuresta - aika kätevää, eikö? :)

[RAW] Crunchy mulberry chocolate with carob and lucuma

Neljään suklaapalaan tarvitset:

3rkl kaakaovoita

1rkl lucumaa

1tl carobia

1rkl murustettuja mulpereita

ripaus vaniljajauhetta (saatu Ruohonjuurelta)

aavistus suolaa

+

(agavesiirappia halutessasi lisämakeutta)

Mittaa kaakaovoi astiaan. Aseta astia kulhoon, joka on täytetty lämpöisellä vedellä. Anna kaakaovoin sulaa rauhassa äläkä esimerkiksi nosta astiaa kiehuvaan, lähes kiehuvaan tai edes kuumaan veteen, jotta suklaasi säilyy raakana ja näin ollen kaikki ravintoaineet pysyvät itse tuotteessa. Kun kaakaovoi on sulanut, sekoita joukkoon toisiinsa sekoitetut lucuma ja carob. Lisää sekaan murustetut mulperimarjat ja pieni ripaus vaniljajauhetta. Kaada seos muotteihin ja rouhaise pinnalle aavistus laadukasta suolaa. Nosta kylmään jähmettymään joksikin aikaa. Mikäli teet suklaastasi ohutta, jäähtymiseen ei mene aikaa hetkeä kauempaa. 

Nauti luonnollisen makeasta, ihanan rouheisesta ja terveyttäsi vaalivasta raakasuklaastasi!

Terveelliset ja helposti muunneltavat muropatukat

Muistatteko, kun lapsena tehtiin joskus niitä riisimuro"karkkeja"? Niitä, joihin tuli riisimurojen ohella kookosrasvaa sekä kaakaojauhetta. Ne olivat äklön makeita, mutta jollain tapaa silti taivaallisen hyviä. Niin, rouskuvan rapeita. Makeus tuntui aina nielussa asti ja herkkuhimon taltuttaakseen ei montaa palaa tarvinnut napaansa vetää. Ei edes, vaikka oli lapsi!

Nyt vuosien jälkeen ällömakeat herkut eivät enää maistu. Makunystyrät kaipaavat selkeämpiä ja ei-niin-makeita makuja. Ruoalta haluaa hyvää oloa ja pitkäkestoista energiaa. Siksi päättelinkin kehitellä lapsuusaikojen riisimuropaloille terveellisemmän ja sitäkin maistuvamman vaihtoehdon.

10 patukkaan tarvitset:

2dl luomurusinoita

0,5-1tl raakakaakaojauhetta

3dl erilaisia muroja

(tai esim. 1dl muroja, 1dl siemeniä ja 1dl marjoja)

Mittaa rusinat sauvasekoittimen kulhoon tai blenderiin. Aja tasaiseksi sileäksi tahnaksi. Kaavi massa kulhoon ja sekoita joukkoon makusi mukaan kaakaojauhetta. Mikäli et välitä suklaisesta mausta, jätä kaakaojauhe pois. Lisää sekaan erilaisia (puffattuja) muroja tai vaihtoehtoisesti murojen lisäksi esimerkiksi siemeniä, marjoja ja pähkinöitä kuitenkin niin, että rusinamassan lisäksi lisukkeita tulisi noin 3dl. Sekoita ainekset hyvin sekaisin. Lusikoi "taikina" kahden leivinpaperin väliin ja kaulitse tasapaksuiseksi levyksi. Nosta kylmään jähmettymään ja leikkaa myöhemmin paloiksi. Nauti esimerkiksi välipalana!

Aurinkoista laskiaissunnuntain jatkoa! :)