Maidoton ja kotimainen vaihtoehto rahkalle - Yosa Sport Marjamix

En ole koskaan ollut erityisen suuri maitotuotteiden ystävä. Lapsuuteni kesät lypsylehmätilalla vietettyäni ja sen arkea seuranneena olen saanut mitä parhaimman kasvatuksen. Kasvatuksen, joka loi käsityksen siitä miten maito laseihimme päätyy. Kasvatuksen, joka vain vahvisti vegaaniksi ryhtymistäni joitain vuosia sitten.

Maitoteollisuudessa lehmät ovat koneita. Ne keinosiemennetään kerran vuodessa riittävän maidontuotannon takaamiseksi. Kun vasikka vihdoin yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen syntyy, viedään se lähes heti emänsä luota pois. Mitään tunnesiteitä ei anneta syntyä, koska maitohan - raha - se vaan mielessä on. Huojuvat ensiaskeleet vasikka ottaa useimmiten ankeassa ja surullisen pienessä rautakarsinassaan. Yksin.

En juonut maitoa koulussa - en vaikka sitä usein kehotettiin. Perusteluiksi opettajat antoivat suppeasti vain terveellisyyden ja luuston pysymisen hyvänä. Minä vähät välitin suosituksista ja kuljin omaa tietäni. Ruokajuomaksi kouluvuosina valikoitui aina vesi ja kermakastikkeet jäivät jo pelkän hajunkin takia lautaselle.

Myöskään kotioloissa maito ei kuulunut ruokavaliooni. Valintani ei herättänyt lähipiirissäni erityistä huolestuneisuutta eikä tarkkailua. Muistan monesti jopa äitini innoissaan kertoneen kuinka lopetti maidon juonnin jo pikkulikkana sen etovan maun takia. Se ei vain uponnut - ei, ei sitten millään.

Jos jääkaapin ovesta löytyi maitopurkki, kuului se takuuvarmasti siskolleni. Samoin ne kaikki kermajuustot, jotka haisivat mielestäni mädälle. Jogurttia sen sijaan meillä kului varmaan lähes keskivertoperheen verran ja myös minä sain niistä osani. Oma suosikkini oli mansikkajogurtti, se, jossa niitä pieniä paloja oli jonkin verran. Saatoin napata purkillisen heti treenien jälkeen tai sitten vain jälkiruoaksi myslin kera.

Kun siskoni muutti kotoa pois 16-vuotiaana minun ollessa vuoden nuorempi, loppui taloutemme maidonkulutus kuin seinään. Jääkaapista ei enää löytynytkään purkkiakaan jogurttia, avattua maitotölkkiä saati sitten niitä haisevia juustojakaan. Maitotuotteet vaihtuivat hetkessä parempiin ja ympäristöystävällisempiin tuotteisiin. 

Ensimmäiseksi kotiimme rantautui kaurapohjainen Yosa. Tuote, joka taisi niihin aikoihin olla markkinoiden ainoa kasvipohjainen "jogurtti", jonka saattoi löytää ihan tavallisesta marketista. Niitä ostettiin meillä niin myslin sekaan kuin ravitsevaksi välipalaksikin. Lempparimaukseni vuosien varrella muotoutui useiden makujen joukosta metsämarjoin maustettu kauravälipala. 

Josta päästäänkin itse aiheeseen, eli uuteen kotimaisin marjoin maustettuun Yosa Sport Marjamixiin. Tuotteeseen, joka saapui markkinoille vasta hetki sitten. Se on suunniteltu erityisesti helpoksi mukaan otettavaksi proteiinivälipalaksi kiireisen arjen keskellä. 200 gramman purkki on varustettu kätevällä ja vankkarakenteisella lusikalla. Uuden maun jujuna on korkeampi proteiinipitoisuus Yosan "tavallisiin" kauravälipaloihin verrattuna ja siten se on mielestäni jokseenkin verrattavissa maustettuihin maitorahkoihin. Yhdestä annoksesta saa 10gr proteiinia, joka mielestäni varsin kohtuullisesti.

Lähdin maistelemaan uutta makua hitaasti suuhun lappaen. Väriltään punajuureen vivahtavan uutuuden koostumus on yosamaisen paksu ja silkkinen, helposti lusikoitava. Suutuntumaltaan miellyttävä kaikkine pienine marjapalasineen. Maultaan makean marjainen - jopa jälkiruokamainen. 

Vaikka tuote on rikastettu herneproteiinilla, on sen makua mahdoton löytää. Omat aistini eivät sitä ainakaan havainneet - eivät, vaikka kuinka makustelin ja maistelin. Mausta sen sijaan löytyy jo mainittua raikasta marjaisuutta melko reilulla makeudella. Makukokemus onkin happamaan maitorahkaan verrattuna todella lempeä ja helposti lähestyttävä.

Päällisin puolin voisin sanoa uutuuden olevan erittäin onnistunut niin maultaan kuin koostumukseltaankin yhtä pientä moitetta lukuunottamatta - valkoista sokeria me emme tarvitse. Toivottavasti tuotekehitys ottaakin kuluttajien mielipiteet huomioon luoden Yosa Sport Marjamixistä entistäkin paremman ja vähäsokerisemman. Uudella reseptillä luodulla proteiinipitoisella välipalalla riittäisi kysyntää varmasti huimasti enemmän kuin nykyisellä - näin ainakin ennustaisin!

Melko sokerisesta ja kehittelyä vaativasta - joskin kyllä todella herkullisesta - uutuudesta huolimatta kotimaiset kaurasta valmistetut Yosat tulevat säilymään ruokavaliossani varmasti hamaan tulevaisuuteen saakka. Parasta Yosissa on mielestäni kotimaisuus, ihanan lusikoitava koostumus sekä miedon pehmeä kauran maku - unohtamatta vankkaa 20 vuoden kokemusta. Kattavasta valikoimasta löytyy lisäksi useita luomutuotteita sekä pari täysin gluteenitonta tuotetta, joten valinnanvaraa riittää tällaiselle vähän vaativammallekin kuluttajalle. Jokainen tuote on myös 100% kasviperäinen jokaista käytettyä vitamiinia ja kivennäisainetta myöten, joten hattua on kyllä nostettava. Kiitos Bioferme Oy!

*Yosa Sportit saatu viestintätoimisto Akvamariinin kautta.

Karamellisoitua seesamitofua ja lempeää silmusalaattia

Ette uskokkaan kuinka innoissani olen, kun pääsen vihdoin julkistamaan tämän reseptin! Reseptin, joka syntyi kahden suomalaisen huipputuotteen, Jalotofun savutofun ja Silmusalaatin versosekoituksen, pohjalta.

Kummatkin näistä tuotteista ovat minulle ennestään jo hyvin tuttuja. Jalotofua maistelin ensikertaa jo lähes kymmenen vuotta sitten, kun joulupöydästämme löytyi uunitettu ja savulla maustettu Jalotofu äitini rakkaudella valmistamana. Pieni köntti katosi parempiin suihin parin päivän aikana sinapin ja makeiden juureslaatikkojen kera. Suurinta suosikkia siitä ei silloin tullut, mutta tuon talven jälkeen Jalotofusta on tullut kauppareissujeni vakiostos. Ostos, joka päätyy koriin erityisesti kotimaisuuden, hyvän rakenteen sekä melko kattavan makuvalikoiman takia.

Silmusalaatti sen sijaan on minulle uudempi tuttavuus. Ensimmäiset haarukalliset raikkaita luomulaatuisia silmusalaatteja päätyivät suuhuni muistaakseni kolmisen vuotta sitten, vuonna 2012. Tuon jälkeen olen testannut jokaista neljää makua vähintään kymmenen kertaa ihastuen niihin kerta toisensa jälkeen aina vain enemmän ja enemmän. Ne sopivat mahtavasti niin salaattiin, leivän päälle kuin tortilloihinkin. Niin, ja tietenkin ihan sellaisinaan syötäviksi. Herkullisen makunsa lisäksi ne antavat mielenkiintoista tekstuuria ruokaan kuin ruokaan.

Kumpikin tuotteista valmistetaan näin etelä-suomalaisen kannalta täydellisissä paikoissa, Jalotofun tehdas sijaitsee merellisessä Tammisaaressa kun taas Silmusalaatit tulevat niinkin läheltä kun Vantaalta. Oikeaa lähiruokaa siis!

Löpinät kuitenkin sikseen ja itse reseptiin. Reseptiin, joka on saanut etäisesti vaikutteita Japanista sekä melko yksinkertaisista ja helposti tunnistettavista mauista. Mauista, jotka kattavat lähes kaikki aistimamme maut aina makeasta suolaiseen ja umamista happamaan.

Rakenteiden osalta tässä ruoassa on kaikki mitä vain voi toivoa, on rapeaa, pehmeää ja sileää - kiinteää ja juoksevaa. Myös lämpötilavaihtelut tekevät annoksesta aina vain rutkasti mielenkiintoisemman. 

Karamellitofu seesamikuorrutteella ja lempeällä silmusalaatilla 4hlö:lle

1pkt Jalotofun kylmäsavutofua

3-4rkl kookosnektaria (tai muuta siirappia)

reilusti seesaminsiemeniä

ripaus suolaa

1pkt Silmusalaatin letkeän lempeää silmusalaattia

salaattia (esim. vuonankaalia, rucolaa, pinaattia...)

punajuurta

porkkanaa

inkivääriä

sitruuna

soijakastiketta

sitruunamehulla maustettua tahinia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko tofu melko reilun kokoisiksi kuutioiksi ja painele ne kuiviksi esimerkiksi talouspaperin välissä. Sivele palojen päälle kauttaaltaan kookosnektaria ja kasta ne yksitellen ripauksella suolaa maustettuihin seesaminsiemeniin. Nosta kuorrutetut tofut leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunin keskitasolla, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Tällä välin valmistele salaatti. Jaa silmusalaatti pientä osaa vaille neljälle lautaselle. Kokoa päälle mieleisiäsi vihreitä kuten vuonankaalia, rucolaa, pinaattia ja viinisuolaheinää. Suikaloi raaka punajuuri ohuiksi tikuiksi ja lisää sekaan. Tee samoin myös ohueksi viipaloiduille porkkanalle ja inkiväärille. Leikkaa lopuksi jokaisen annoksen reunalle pari kolme pientä sitruunalohkoa.

Nosta paistuneet tofupalat uunista. Jaa lämpimät palat lautasille ja lorauta jokaisen annoksen päälle soijakastiketta. Lisää päälle vielä viimeiseksi sitruunamehulla maustettua ja ohennettua tahinia sekä pieni keko silmusalaattia.

Nauti herkullisesta ja ravitsevasta lounaastasi!

PS. Kukaan tuskin voi väittää etteikö savuisen maun ja makean yhdistelmä olisi vähintäänkin tappavan herkullinen - sitä se nimittäin on!

*Jalotofu sekä Silmusalaatti saatu reseptin kehittelyä varten.

Parhaan rusinareseptin metsästys

Moikat aurinkoiseen perjantaihin! Tänään vihdoin alkaa parhaan rusinareseptin metsästys Ruoka.fi :n sivuilla. Kilpailussa on mukana ihan huikea määrä ruokabloggareiden luomia herkullisen kuuloisia sekä näköisiä rusinareseptejä, joten ihan helppoa parhaan valitsemisesta ei varmasti tule. 

Itse olen kilpailussa mukana rusinoin ryyditetyllä kasviskaalilaatikolla, joka sai todella paljon kehuja jokaiselta maistelijaltaan heti ensihaarukallisesta lähtien. Ison vuoallinen katosikin parempiin suihin nopeammin kuin osaatte edes kuvitella. Seuraavana päivänä jäljellä olivat vain rippeet, joista annosta ei saanut koottua edes yhdelle syöjälle.

Parasta rusinareseptiä pystyt äänestämään TÄMÄN linkin takaa. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan huikea 99€:n arvoinen Lejoksen tuotepaketti, jolla testata vaikka usempaakin rusinareseptiä. Kannattaa siis todella osallistua!

EIKUN ÄÄNESTÄMÄÄN!

[RAW] Suussasulava minttusuklaa

Kuinka moni teistä on testannut Foodinin palmusokeroituja kaakaomassoja? 

Kaakaomassoja, joista saa loihdittua raakasuklaata aivan älyttömän helposti. Vain pikainen sulatus vesihauteessa ja sekaan ripaus hyvää suolaa. Joukkoon oman maun mukaan makuaineiksi esimerkiksi kuivattuja marjoja, rouhittuja pähkinöitä tai makoisia mausteita - tai vaikka kaikkea sekaisin! 

Massoja on valittavana kolmea erilaista. 52%:nen sopii mainiosti makean ystäville kun taas tummasta pitävät valitsevat joko 72% tai 85%:sen. Palmusokeroitujen versioiden lisäksi valikoimista löytyy tietenkin myös makeuttamaton versio - jokaiselle siis jotakin!

Suussasulavaa minttusuklaaseen tarvitset:

72% palmusokeroitua kaakaomassaa

joitain tippoja minttu-uutetta

ripaus hyvää suolaa

Pilko kaakaomassa ja sulata se vesihauteessa juoksevaksi. Lisää joukkoon maun mukaan minttu-uutetta sekä ripaus hyvää suolaa. Sekoita hyvin. Jaa sula massa konvehtivuokiin ja nosta viileään jähmettymään.

Poista konvehdit muoteistaan ja nauti esimerkiksi tummapaahtoisen kahvin tai mausteisen teen kera.

Pintaa syvemmälle - mitä minulle kuuluu?

Lokakuun loppu häämöttää muutaman päivän päässä eikä vuodenvaihteeseekaan ole enää pitkä aika. Kulunut vuosi on ollut rankka ja täynnä kaikkea. Hetkeäkään en oikeastaan ole vain istunut aloillani vaan kokoajan olen paahtanut menemään. Töitä olen tehnyt hullun lailla - jopa niin paljon, etten ole varsinaista kesälomaa ehtinyt pitämään. Kesän kynnyksellä sain myös asuntotarjouksen, johon vastasin myöntävästi. Onnekseni myös pankki näytti asialle vihreää valoa peloista ja epäilyistä huolimatta.

Heti uuteen asuntooni muutettuani kesäkuun alussa pidin kesän ainoan lomaviikkoni. Suuntasin kahdeksaksi päiväksi Jurmon saarelle WWF:n vapaaehtoistyöleirille. Viikko sujahti ohi hetkessä ja taas oli paluu arkeen. Töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Päivien jälkeen suuntasin vielä lähes poikkeuksetta lähimetsään hakemaan litroittain mustikoita ja muita luonnon omia marjoja. 

Ajoin itseni loppuun. Tuntui, että päivät pyörivät vain pakollisten juttujen parissa eikä omalle hyvinvoinnille jäänyt ollenkaan aikaa. Ruoanlaittokin väheni ja monesti päädyin syömään iltamyöhään vain helppoja sosekeittoja. Kaveriksi nappasin reilusti pähkinöitä korvaten mahdollista energiavajetta. Samoihin aikoihin myös painoni nousi, mutta sen koen olleen vain ja ainoastaan hyvä asia.

Havahduin. Se tapahtui joitain viikkoja sitten. Tajusin, että elämän ei tarvitse olla sellaista kuin se nyt on. Tein muutoksia, luovuin asioista ja annoin itselleni enemmän aikaa. Aikaa tehdä mitä huvittaa ja aikaa vain olla, rentoutua. Ei minulla ole kiire mihinkään eikä se asuntolaina katoa vaikka sitä kuinka murehtisi ja stressaisi. Lenkille ei ole lähdettävä, jos siltä ei tunnu eikä viikonlopuksi ole väenväkisin keksittävä tekemistä.

Nyt olen pyrkinyt elämään. Pyrkinyt tekemään juuri niitä juttuja, jotka saavat minut hyvälle mielelle ja, joista todella nautin. Ruoanlaitto on taas palannut päivittäisiin rutiineihini ja televisionkin on auennut monen kuukauden hiljaiselon jälkeen. Olen myös tavannut uusia ihmisiä ja mahtavia persoonia. Ihmisiä, joiden kanssa jaamme samat arvot ja kiinnostuksen kohteet. 

Vihdoin on myös aikaa laittaa koti kuntoon. Matot puuttuvat edelleen asuntoni lattioilta ja tavaroita lojuu sikinsokin avatuissa laatikoissaan keskellä olohuonetta. Valaisimiakaan ei liiemmin ole, mutta pimeään olen jo tottunut. En kuitenkaan aio stressata - ei minulla ole kiire mihinkään.

Hiljaa hyvä tulee - eikö vain?

Proteiinipitoista rouskuteltavaa - papujen pauloissa!

Oletteko koskaan maistaneet paahdettuja härkä- tai soijapapuja? Noita huikean proteiinipitoisia snackseja, jotka eivät sisällä mitään lisättyä, vain sitä itseään ja miedosti suolaa. Papujen ravintosisältö on verrattavissa kuivattuihin papuihin, joten mistään turhanpäiväisestä rouskuteltavasta ei ole kyse. Sadasta grammasta proteiinia löytyy 34-40 grammaa, joka on noin 10 grammaa enemmän esimerkiksi maapähkinöihin verrattuna. Myös rasvamäärä on varsin maltillinen härkäpapujen 2 grammasta soijapapujen noin 10-12 grammaan. Energiasisältö ei näin ollen päätä huimaa - ei, jos osaa pitää määrän melko kohtuullisena, heheh.

Lisäksi soijapavuista löytyy reilusti hyvää tekeviä kasvisestrogeeneja sekä kivennäisaineita kuten magnesiumia, kaliumia ja kalsiumia. Härkäpavuista sen sijaan saa aimoannoksen B-vitamiineja sekä soijan tavoin rutkasti elimistöllemme tarpeellisia kivennäsiaineita. Papujen sisältämä kuitu auttaa myös pitämään kylläisyyttä yllä, joten ne ovat oiva naposteltava esimerkiksi laihduttajille tai paljon liikkuville.

Parhailta nämä snacksit maistuvat mielestäni ihan sellaisenaan - ja hervottoman herkullisilta maistuvatkin -, mutta en kiellä etteikö esimerkiksi salaatin tai keiton päälle ripoteltuna makunautinto olisi vähintäänkin herkullinen. Myös aamupalacombo kuivatuista karpaloista ja paahdetuista pavuista soija- tai kaurajogurtin kera on täysi napakymppi. Makean kirpeät marjat ja paahteisen rouskuvat, miedon suolaiset, pavut - kyllä vain, suolaisen ja makean yhdistelmä nyt vain toimii aina! Muita käyttövinkkejä minulta löytyisi vaikka maailman ääriin.

Hehkutus hetkeksi kuitenkin sikseen sillä ilokseni saan kertoa, että Noh Oy:n maahantuomia paahdettuja härkäpapuja löytyy marraskuun alusta lähtien kaikista Suomen Prismoista sekä suurimmista S-marketeista. Samaan syssyyn myös soijapapujen levikki laajenee löytäen pian osan Prismoista ja S-marketeista. Tämän lisäksi papuja pystyy poimimaan ostoskoriinsa reilusta 50:stä pääkaupunkiseudun Keskoon kuuluvasta kaupasta, joten valinnanvaraa marketin suhteen löytyy. Paahdettujen papujen lisäksi valikoimista löytyvät wasabilla maustettu soijapapu sekä hunajakuorrutettu saksanpähkinä, jotka nekin ovat varmasti kokeilemisen arvoisia tuttavuuksia.

Napostele rouskuvat ja miedon suolaiset pavut sellaisenaan, lisää myslin sekaan tai ripottele kokonaisina tai murskattuina lempiruokasi päälle. Kokeile myös leivän päällä sriracha-kastikkeen, silmusalaatin ja avokadon kera. Voit myös heittäytyä oikein villiksi ja nakata pavut kookosöljyssä paistettujen banaanisiivujen päälle. Siihen hunnuksi vielä reilusti paksua kookoskermaa ja loraus aromikasta kookosnektaria - aahh, so good!

Ensi kerralla, kun astelet kauppaan miksi et siis valitsisi suolattujen - sekä usein myös öljyttyjen - pähkinöiden tai sipsien sijaan jotain samalla sekä terveellistä että erittäinkin maistuvaa? Kaappaa se pussi vain käteesi ja astele kassalle. Et tule pettymään - et ainakaan, jos pavut kuuluvat suosikkiruokiesi joukkoon. 

Lisää tietoa tuotteista ja esimerkiksi ravintosisällöistä löytyy Noh Oy:n nettisivuilta. 

Oletteko te maistaneet näitä koukuttavia snackseja?

Smoothiemaailman uudet KUNKUT

Täytyy kyllä sanoa, että lauantai oli aivan loistava! Päivä I love me -messuilla meni hujauksessa ja kotiin viemisiksi sain niin ihania herkkuja, että ei järkeäkään. Erityisesti mieleeni jäivät Savse:n kylmäpuristetut raakasmoothiet, joiden maku oli jotain täysin uutta ja monivivahteista - siis ainakin täällä Suomen kamaralla. Ei tylsiä ja yltiömakeita hedelmäjuomia, vaan aidosti maistuvia ja mielenkiintoisia välipaloja. 

Samaan syssyyn rakastuin Four Sigma Foods:n sienijuomiin, joita iloisen hymyilevä Lari minulle ystävällisesti esitteli - unohtamatta tietenkään niitä kaikkia mahtavia tyyppejä, joiden kanssa vaihdoimme sanan jos toisenkin. Oivoi, täytyy sanoa, että bloggaamisen myötä olen saanut tutustua niin mahtaviin tyyppeihin, että en voi olla kuin kiitollinen. Kiitos!

Savsen smoothiet ovat yksi smoothiemaailman uusimmista tulokkaista Suomessa. Erityisiä niistä tekee se, että ne ovat kylmäpuristettuja, jolloin kaikki tärkeät vitamiinit ovat säilyneet tuhoutumattomina sekä se, että jokaisesta mausta löytyy jotain uutta, jotain, joka tekee niistä ainutlaatuisia. Vihreä juoma sisältää muutamien hedelmien lisäksi pinaattia ja parsakaalia tehden ravintosisällöstä sekä mausta huomattavasti rikkaamman. Punaisesta ja keltaisesta sen sijaan löytää selleriä, jota ei taida muista valmiiksi pakatuista smoothieista löytyä. Lilan erikoisuus taas on aromikas punajuuri.

Smoothiet on pakattu 250ml:n yksinkertaisesti ja kauniisti muotoiltuihin läpinäkyviin ja kierrätettäviin muovipulloihin. Pullojen edessä oleva etiketti kertoo selkeästi mitä mikin juoma sisältää ja kuinka paljon siinä on energiaa. Samassa myös mainitaan valmistustapa. Takaata löytyy vielä yksityiskohtaisempia tietoja muun muassa eri ainesten prosenttiosuuksista sekä muuta hyödyllistä.

Tällä hetkellä smoothieita on saatavilla ainakin Picniceissä, mutta pian pääsemme poimimaan niitä myös markettien hyllyiltä. Ajankohtaa en tälle tarkalleen tiedä, mutta smoothieiden maahantuoja Europicnic Oy osaa tähän varmasti jo jotenkuten vastata. Kannattaa siis olla kuulolla ja pitää silmät auki. Itse olen ainakin niin innoissani, etten meinaa huosuissani pysyä!

Viikonloppuna käydyillä I love me -messuilla pääsi tutustumaan neljään Savse:n raakasmoothieen, joista jokainen ylitti odotukseni mennen tullen. Suosikikseni nousi hedelmäisen raikas vihreä juoma muiden seuratessa tiiviisti perässä. Kuppeja tyhjennellessäni makuhermoni suorastaan syttyivät ja aistini hakivat jokaista makua, jokaista ainesosaa. Tuntui kuin maailma olisi syntynyt uudestaan - ihan oikeasti! Fiilistä paransivat vielä Europicnic Oy :n osaston mahtava ja iloinen henkilökunta ja kaikki ne kehut, joita kuuli ihmisten päästävän suustaan. Emme siskoni kanssa varmastikaan siis olleet ainoita, jotka rakastuivat näihin smoothieisiin kertaheitolla!

Näitä makuja pääsimme maistelemaan:

SUPER GREEN - päärynä parsakaali kiivi sitruuna banaani lehtikaali pinaatti omena

SUPER RED - mansikka appelsiini lehtikaali pinaatti parsakaali selleri

SUPER BLUE - mustikka lehtikaali punajuuri pinaatti mustaherukka omena mansikka appelsiini

SUPER ORANGE - mango selleri omena sitruuna appelsiini passion porkkana

Lopuksi on vielä todettava, että näiden uutuuksien myötä olemme vihdoin saaneet Suomeen aidosti terveellisen ja vitamiinipitoisen smoothien. Smoothien, joka tekee hyvää niin mielelle kuin kropallekin. Smoothien, joka lunastaa paikkansa smoothiemaailman KUNKKUNA.

Lisätietoa Savse:n smoothieista löytyy TÄÄLTÄ.

[RAW] Ihana puolukkapuuro

Talvi tekee nyt tosiaan tuloa. Päivät lyhenevät päivä päivältä ja aamut tuntuvat aina vain kirpeämmiltä. Mieli halajaa kevyiden ruokien sijaan mausteisia, aromikkaita, makuja ja energiatiheämpiä ruokia. Ruokia, jotka saavat hautua pitkään uunin lämmössä tai tekeytyä rauhassa jääkaapissa. Nyt ei ole enää viilentävien ja yltiökevyiden smoothieden aika - ei ainakaan tässä taloudessa.

Siksi tulinkin muistuttelemaan teitä tästä ihanasta pulukkapuurosta, joka syntyy helposti yön aikana raviten aamulla kehoasi juuri sen tarvitsemilla aineksilla. 

Reseptiin pääset TÄSTÄ.

Muistathan myös nämä ihanat puolukkareseptit, marjaisat puhtipatukat, rainbow fruitie, kotitekoista mysliä puolukoiden kera ja pikainen marjasorbetti.

Rusinoin ryyditetty kaalilaatikko - 100 tapaa käyttää rusinaa

Ihanaa ja aurinkoista maanantaita! Olen mukana Ruoka.fi:n järjestämässä 100 tapaa käyttää rusinaa -kilpailussa, jossa on tarkoitus luoda resepti Sun-Maid:in rusinoita käyttäen. Mitään erityisiä ohjeita ei ole annettu, joten päätin luoda jotain hieman poikkeavaa, jotain, joka saisi ihmiset kokeilemaan uusia juttuja keittiössä. Luomani resepti syntyi kaapista löytyvien ainesten pohjalta, kaalista, sipulista ja soijarouheesta. Niiden sekaan lisäsin ohrasuurimoita, purkillisen tomaattimurskaa, punaisia linssejä ja sopivasti mausteita. Kun jääkaapista löytyi vielä avattu luumusose, päätyi se ruokaan tuomaan syvyyttä ja lisämakeutta.

Seosta äitilläni maistatettuani, hän sanoi, että makeutta saisi olla hieman enemmän. Pohdin hetken aikaa siirapin lisäämistä kunnes tajusin, että rusinat olisivat varmasti vieläkin parempi sekä terveellisempi vaihtoehto makeuden lisäämiseksi. Kaivoin paketin kaapista, avasin pussin ja kaadoin reilun kourallisen kaiken sekaan. Kun huumaavavan herkullinen tuoksu oli levinnyt koko asuntoon, kaadoin kattilallisen esikypsennettyä kaalipataa uunivuokaan. Paistoin sitä uunissa 225 asteessa, kunnes pinta oli saanut kauniin rusehtavan sävyn.

Isoon vuoalliseen tarvitset: 

1l vettä

4kpl kasvisliemikuutioita

1kg valkokaalia

6 keskikokoista sipulia

2dl ohrasuurimoita

3dl soijarouhetta

1dl punaisia linssejä

purkillinen tomaattimurskaa
1/3 purkillinen luumusosetta

kourallinen Sun-Maid:n rusinoita

muutama rkl siirappia

+

maun mukaan currya, kanelia, yrttejä ja pippuria
öljyä vuoan voiteluun

 Laita vesi kiehumaan liemikuutioiden kera isoon kattilaan. Suikaloi kaali sekä sipulit ja lisää ne kuumaan veteen samalla soijarouheen kanssa. Mittaa mukaan vielä ohrasuurimot. Keitä kymmenisen minuuttia. Lisää viimeiseksi sekaan siirappi, nopeasti kypsyvät punaiset linssit, tomaattimurska, luumusose ja Sun-Maid:in rusinat. Mausta esimerkiksi currylla, kanelilla, yrteillä ja pippurilla.

Kaada valmis seos öljyllä voideltuun isoon uunivuokaan ja paista sitä uunin keskitasolla reilussa 200 asteessa kunnes pinta on saanut kauniin rusehtavan värin. Aikaa tähän menee noin 45 minuuttia.

Tarjoile rusinoin ryyditetty kaalilaatikko sokerittoman puolukkasurvoksen kera. Nauti!


♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥     ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥     ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥    ♥

Postauksessa esitelty resepti on osa 100 tapaa käyttää rusinaa -kilpailua. Äänestys alkaa reilun parin viikon päästä, joten mikäli mielit äänestämään, palaathan reseptiin uudelleen loppukuusta. Lupaan kuitenkin myös laittaa vielä erillisen ilmoituksen kilpailun alkamisesta, jolloin pääsette kurkkaamaan muidenkin ruokabloggareiden rusinareseptit.

LIHATON LOKAKUU - lisää nämä ruokavalioosi

LIHATON LOKAKUU

Lihaton lokakuu on taas täällä! Kolmatta kertaa vietettävä kuukausi vetää puoleensa tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin. Kuukauden tarkoituksena on jättää lihatuotteet pois ruokavaliosta 31 päiväksi. Joillekkin se tarkoittaa totaalikieltäytymistä, osalle taas lihan kulutuksen vähentämistä tai edes sen tietoistamista. Kasvisruokalijat sen sijaan saavat oman haasteensa jättämällä eläinperäiset tuotteet pois näiden päivien ajaksi.

Lihaton lokakuu sai alkunsa kaksi vuotta sitten, kun Luonto-Liiton ja Suomen Luonnonsuojeluliiton ympäristöjärjestöjohtaja Leo Stranius haastoi Docventuresin Riku Rantalan jättämään lihatuotteet pois ruokavaliostaan kuukauden ajaksi. Haaste tapahtui YLE Radio Puheen suorassa lähetyksessä ja hätäpäissään Riku otti haasteen vastaan. Myös me tavan kansalaiset innoistuimme asiasta niin, että hetken päästä haasteeseen oli liittynyt jo tuhansia muita Rikun kaltaisia sekasyöjiä.

Torstaina startannut lokakuu tietää siis uudenlaisia ruokia, pientä pohdintaa ja uusia tuotteita. Tuotteita, joita omassa taoudessasi ei välttämättä ole käytetty koskaan tai sitten vain muutamia kertoja. Helpottaakseni teitä, haasteen vastaanottaneita, ajattelin koota alle muutamat hyvät "lihankorvikkeet", tai pikemminkin tuotteet, joista saa reilusti proteiinia arjen jaksamiseen. Pelkillä salaateilla tai höyrytetyillä vihanneksillahan kukaan ei elä, et sinä enkä minä.

Mitä lisätä ruokavalioon proteiininsaannin takaamiseksi?

Aloitettakoon sillä, että ihminen ei tarvitse järjettömiä määriä proteiinia. Aamupalaksi ei ole vedettävä useita kananmunanvalkuaisia, välipalaksi rahkaa ja pähkinöitä, päivälliseksi pihviä salaatin kera eikä päivän mittaan laseittain maitoa. Nämä ovat toki jokaisen oma asia, mutta vähemmälläkin pärjää - ihan oikeasti.

Jos kuitenkin koet, että lihaton lokakuu tuottaa päänvaivaa juurikin proteiinien takia, suosittelen lisäämään alla olevat tuotteet ruokavalioosi heti pikimmiten. Suuri osa listaamistani tuotteista tulee pääosin ulkomailta, mutta monet niistä pystyy helposti vaihtamaan kotimaisiin, lähellä kasvaneisiin, vaihtoehtoihin. Tiesitkö muuten, että muun muassa hasselpähkinöitä ja kvinoaa on mahdollista löytää kotimaisina?

Pavut & linssit 

Keitetyt pavut sisältävät painostaan 8-10% proteiinia, poikkeuksena soijapapu, joista sitä löytyy muutama prosentti enemmän.

Pseudoviljat & viljat 

Kaura, kvinoa, amarantti, tattari ja hirssi sisältävät painostaan yli 11% proteiinia.

Siemenet. 

Seesamin-, unikon-, hampun-, kurpitsan-, auringonkukan- ja chiansiemenet sisältävät painostaan yli 20% proteiinia.

Kaakao

Kaakao, tarkemmin sanottuna kaakaomassa, sisältää painostaan noin 14% proteiinia. Lisäaineeton ja makeuttamaton kaakaojauhe sen sijaan jopa yli 25%.

Mantelit & pähkinät 

Maa-, pistaasi-, cashew-, saksan-, para- ja hasselpähkinät sisältävät painostaan 14-25% proteiinia. Manteleista proteiinia sen sijaan löytyy huikeat 24%. 

Oluthiivahiutaleet 

Oluthiivahiutaleet, vegaanien parmesaaniksikin kutsuttu, sisältävät painostaan noin 50% proteiinia.

Kuukauden aikana toivon ihmisten heräävän kysymykseen "Tarvitseeko ihminen oikeasti lihaa elääkseen?". 

TSEMPPIÄ HAASTEEN VASTAANOTTANEILLE! Vastaan mielelläni kysymyksiinne mikäli sellaisia mieleenne juolahtaa.

Kirpeitä marjoja ja tahmaista kookosnektaria

Jos pitäisi valita paras koskaan syömänsä jälkiruoka, olisi se minulla ehdottomasti mummini tekemä marjaherkku. Herkku, jota söimme siskoni kanssa kesäisin nurmikolla istuen tai pikkuruisessa uima-altaassa lilluen. Monesti jälkiruokakipon tyhjennyttyä oli saatava pieni annos lisää - niin herkullista se oli! Yhdellä lusikallisella suuhun eksyi niin kirpeitä marjoja, tahmaista kinuskikastiketta kuin mureita keksejäkin. Joskus mukaan oli lisätty vielä nokare kermaista vaniljajäätelöä tai loraus paksua vaniljakastiketta.

Tuo herkku on jäänyt mieleeni ehkä parhaiten koskaan syömistäni jälkiruoista. Eikä pelkästään upean maun takia vaan myös siksi, että annos oli aina mummini rakkaudella kokoama. Muuten melko tumpelosorminen mummini sai loihdittua annoksista aina niin kauniita, että jo pelkkään ihasteluun sai kulumaan tovin jos toisenkin. 

Tänä päivänä ruokavaliooni ei kuitenkaan kuulu enää kermaan tehdyt jäätelöt tai kinuskikastikkeet saati sitten erityisesti keksitkään vilja-allergiani takia. Koska kyseinen herkku on kuitenkin kummitellut päässäni jo ties kuinka kauan, päätin luoda vegaanisen sekä gluteenitoman version tuolle lapsuuden jälkiruoalle, hieman mukaillen ja muunnellen.

Näin se sitten syntyi : pohjalle itsetehtyä kaura-omenagranolaa, seuraavaksi paksua soijajogurttia, vähän lisää granolaa ja päälle kourallinen kohmeisia marjoja. Viimeiseksi kunnon annos Foodinin kermaisen pehmeää ja herkullistakin herkullisempaa vaaleaa *raakatahinia sekä ihanaa kookoskukkanektaria. Sitten vain ääntä kohti...

Mmhh, kyllä tämä kakkoseksi mummin herkulle jää, mutta ei paljoa - ei tosiaan paljoa!

*Jälkiruoassa käytetty Foodinin vaalea raakatahini saatu Ruohonjuuresta.